Viimein rohkaisi mies mielensä.
— Lähdemmekö kävelemään ennenkuin aurinko laskee?
— Lähtään, mielelläni, vastasi vaimo ja luottautui miehen kyynäskoukkuun.
Kulkivat katua pitkin pieneen kaupunkiin. Kaikki kesäiset huvipaikat oli sulettu luukuilla, puutarhoista oli kukoistus riistetty. Joku lehväin taakse piiloutunut omena oli niissä vielä, mutta kukkapenkeistä oli kukat viety. Verannat, joista oli telttamarkiisit poistettu, näyttivät luurangoilta ja äänetöntä oli nyt siellä, missä ennen iloinen nauru oli kajahdellut ja kasvot ilosta loistaneet.
— Näyttää niin syksyiseltä, sanoi vaimo.
— Niin, kolkkoa on nähdä kesäiloja tällaisina.
Vaelsivat edelleen.
— Mennään katsomaan entisiä asumuksiamme, sanoi vaimo.
— Mennään, se on hauskaa.
Ja he kulkivat kylpylaitoksen ohitse.