Mutta sitten muistui hänen mieleensä, että hänenhän oli mentävä kotiin; ja että nyt oli hänen hääaamunsa. Tuumiessaan, mitenkä hän sietäisi kaikki häneen tähdätyt hävyttömät katseet, tuntui hänestä, kuin aiottaisiin häntä häväistä jostain rikoksesta, siveyttä, jopa luontoakin vastaan tehdystä. Hän olisi halunnut paeta maailman ääriin, mutta mitenkä kotona tekisi.
Viimein tylsistyivät ajatukset aina samaa latua laahattuaan tai ehkä vain siksi, että hänelle tuli nälkä. Hän lähti siis kotiin aamiaiselle.
Kun hän tuli pihalle, olivat kaikki talossa öitsineet häävieraat latautuneet etehisen portaille seisomaan ja tervehtivät häntä leikillisillä hurraahuudoilla. Horjuvin askelin kulki hän pihan poikki ja huonosti tunteensa salaten kuuli hän vieraidensa leikilliset kuulustelut hänen terveytensä tilasta. Hän riuhtautui heidän kimpustaan ja meni kiireesti sisään huomaamatta, että vaimo oli joukossa odotellen hänen tervehdystään.
Aamiaispöydässä kesti hän kidutuksen, jota ei ikänään unohtanut, vieraiden pilasanain pistellessä ja vaimon hyväilyjen paahtaessa. Hänen ilopäivänsä oli inhottavin koko elämässä.
Parin kuukauden päästä oli nuori rouva asettunut talon valtijaksi, apulaisina tätit ja sisaret. Fritiof oli yhä nuorin ja älyttömin. Häneltä kysyttiin neuvoa, mutta ei koskaan noudatettu sitä, ja häntä vaivattiin samalla huolenpidolla kuin ennenkin. Aterioimiset vaimon kanssa kahden nähtiin pian mahdottomiksi sillä mies itsepäisesti pysyi mykkänä, mitä Liisu ei jaksanut sietää, vaan hankki ukonjohdattimekseen yhden sisaristaan, joka muutti sivurakennukseen. Fritiof teki useita emancipationi-yrityksiä, mutta kukistui aina ylivoiman alle; niitä oli liian monta ja ne papattivat kunnes hän meni metsään.
Illat häntä nykyjään kauhistivat. Hän vihasi sänkykamaria ja meni sinne kuin mestauslavalle. Hän tuli araksi ja kulki enimmäkseen yksin omissa ajatuksissaan. He olivat olleet naimisissa kaksi vuotta, silloin äiti eräänä päivänä käytti jotain tilaisuutta hyväkseen ja puheli poikansa kanssa kahden.
— Etkö sinä olisi hyvilläsi, kun saisit pojan esimerkiksi, sanoi emo.
— Olisin, — sanoi toinen.
— Sinä et ole kohtelias vaimollesi, sanoi äiti niin lauhealla äänellä kuin mahdollista.
Mies kuohahti.