Mutta Fritiof herra tunsi hyvin, että kirous lepäsi hänen elämänsä päällä, sillä se oli synkeää, sairaloista. Luonto oli luonut kaksi sukupuolta, jotka joidenkuiden olosuhteiden vallitessa ovat keskenään ystäviä, toisten vallitessa vihollisia. Ja Fritiof oli saanut vihollisen, ylivoimaisen vihollisen.
Eräänä päivänä kysyi eräs sisarista ompeluksensa äärestä sattumalta, kuten näytti, Fritiofilta, mitä "kapuuni" merkitsi.
Fritiof ei vastannut, mutta tarkasti tuikeasti sisarta ja näki, ettei tämä sitä tiennyt, vaan oli luultavasti kuullut sen muilta ja tullut uteliaaksi.
Nyt tuli myrkyksi elämänsä. Hän oli naurettava. Ja tuli epäluuloiseksi. Mitä ikinä hän kuuli ja näki, piti hän pistoksena. Mutta kiukun puuskassa kerran meni hän ja vietteli yhden palvelustytöistään, toivotulla tuloksella. Hän oli tullut isäksi! Liisusta tuli marttyyri ja Fritiofista kurjimus. Viimemainitusta arvostelusta ei hän piitannut, sillä hänen kunniansa oli pelastettu, sillä pidettiin tervekasvuisuutta kunniana eikä onnena.
Mutta tämä tapaus sai Liisun mustasukkaiseksi ja, kumma kyllä, jonkunlainen rakkaus mieheen alkoi herätä. Rakkaus, joka oli hyvin kiusallista laatua, sillä se ilmeni etupäässä hermostuneena, alati valvovana vahtimisena ja samalla äidillisenä suopeutena, joka ei tiennyt rajojaan. Liisu tietysti aina tarkasti oliko pyssy latingissa, ja rukoili polvillaan häntä pukemaan lujasti päälleen, jos mies oli ulos lähdössä j.n.e. Kotona oli vaimo pedanttinen; siivosi ja pyyhki pölyä lakkaamatta. Mullisteli puhdistuksilla miehen huonetta, pesetti lattian joka lauantai, pieksi matot ja tuuleutti vaatteet. Mies ei enää saanut koskaan olla omillaan, ei koskaan ollut varma siitä, saisiko olla rauhassa huoneessaan.
Työhön ei häneltä aikaa vähääkään kulunut, sillä naisväki hoiti taloa. Hän alkoi itsekseen lueksia maanviljelysoppia ja tahtoi tehdä joitakin parannuksia tilalla, mutta hänet estettiin. Kun hän koetti päästä yksinvaltaan, rettelöitiin hänet toimettomuuteen.
Viimein hän väsyi. Kauan sitten oli hän jo herennyt puhumasta, sillä hän oli varma, että aina vängättäisiin vastaan. Samoin ajattelevain seuraa ja onnettomuustovereita kun puuttui, tylseni hänen järkensä; hermostonsa oli pilalla ja hän ei piitannut ulkoasustaan ja alkoi juoda. Oli ani harvoin kotona enää. Löydettiin joskus humalassa majatalosta tai talonpoikain luota. Hän joi kenen kanssa tahansa, lakkaamatta. Hänestä tuntui helpommalta silloin kun sai alkohoolin avulla aivonsa toimimaan, ja silloin hän joskus puhelikin. Vaikea arvata, joiko saadakseen vain puhella jonkun vastaan vänkäämättömän kanssa, tai pelkästään juodakseenko.
Saadakseen rahaa möi hän salaa talonpojille etuuksia tai viljaa, sillä kassa oli naisten hallussa. Viimein teki hän murtovarkauden: särki oman kassakirstunsa, varasti.
Nyt täytyi aina pitää talossa mielenlaadultaan uskonnollista pehtoria, sillä äskeinen oli täytynyt eroittaa palveluksesta juoppouden tähden. Kun viimein oli papin avulla saatu väkijuomain tarjoilu majatalossa lopetetuksi, alkoi Fritiof-herra ryyppiä renkiensä kanssa. Skandaali toisensa perästä.
Fritiof-herrasta tuli patajuoppo, joka sai kaatuvan taudin kohtauksen ellei vähään aikaan saanut väkeviä.