Oli kevät jälleen. Helène oli lähtenyt ratsastelemaan yksinään rotutammallaan ja joutui kauas maantielle. Väsyi ja laskeutui satulasta; sitoi hevosen läheisen haan aitaan. Meni sitten poimimaan ojan reunalta kämmekkään kukkia. Ilma oli lämmin ja koivikoista, nurmikoista nousi huuru. Sammakot pulahtelivat ojassa.
Yhtäkkiä hirnahti tamma ja Helène näki notkean eläimen kurottavan kaulaansa aidan yli ja sieramet litteinä kiskovan sisäänsä ilmaa.
Alice, tyttö, huusi hän, ole hiljaa! Ja hän jatkoi työtään punoen kimppua noista kainoista kukista, jotka niin huolellisesti kätkevät salaisuutensa suloisten, somien uudintensa taa, mitkä ovat kuin koneella painettua karttuunia.
Mutta taas hirnahti tamma. Kaukaa haasta pähkinäpensaiden takaa vastasi toinen hirnunta, mutta väkevämpi, syvempi. Helteeseen nääntyvä haan tanner jymisi, kivet räiskivät valtavista kavion iskuista ja viidakosta ravasi musta orhi. Pää voimakas, kaula jäntevä ja lihakset paisuivat suonteina välkkyvän nahan alla. Oriin silmät leimusivat kun se näki tamman. Ori seisahtui ensin ja kurotti kaulaansa kuten haukotellen, virnisti ylähuulensa koholle ja näytti hampaansa. Sitten alkoi se laukata ruohikolla ja läheni aitaa.
Helène kapaisi hameensa ja juoksi päästäkseen suitsiin kiinni; mutta tamma oli jo riuhtoutunut irti ja hyppäsi aidan yli. Sitten alkoi kosinta.
Helène houkutteli aidan takaa, mutta villi eläin ei kuullut. Aituuksessa lyötiin volttia vimmatulla vauhdilla ja situatsiooni alkoi käydä helläksi. Ori korskutti valkeaa vaahtoa, joka suitsui sieramista kuin savu.
Helène tahtoi paeta, sillä näky oli kauhistava. Hän ei ollut koskaan nähnyt luonnon voimain riehuvan elävissä ruumiissa ja hän oli ylenmäärin kuohuksissa tästä peittelemättömästä purkauksesta.
Hän tahtoi juosta aituukseen ja tuoda tammansa pois, mutta ei tohtinut hurjistuneen oriin vuoksi. Tahtoi juosta hakemaan apua, mutta silloinpa olisi hän vain hankkinut todistajia. Kotiin ei voinut mennä, matka oli pitkä. Hän kääntyi selin temmellykseen ja päätti odottaa.
Kuului kavion kopinaa maantieltä. Tuli vaunut.
Helène ei voinut paeta, vaikka hävetti tähänkin jäädä. Nyt olikin liian myöhäistä, sillä kuski oli hiljentänyt vauhtia ja seisahtui hänen eteensä.