— Siksi, että se, joka minun sieluani atraheeraa, ei usko, hm, rakkauteen.
— Ei ole niinkään varma, ettei hän usko?
— Jos hän uskoisikin, vaivaisi häntä aina epäilys sellaisen tunteen totisuuden olemassa olosta. Muuten, ei ole ainoaakaan naista, joka tahtoisi minua rakastaa. Ei ainoaakaan!
— On, sanoi Helène ja katsoi dosentin emaljisilmään (hänen toinen silmänsä oli hyvin taitavasti emaljista valmistettu).
— Tiedättekö varmaan?
— Ihan varmaan! sanoi Helène. Sillä Te ette ole samallainen kuin muut miehet; Te ymmärrätte, mikä sielujen rakkaus on! Sielujen!
— Jos se nainen olisi olemassa, en koskaan tahtoisi avioliittoa hänen kanssaan.
— Miksette?
— Asua samassa huoneessa!
— Ei ole tarpeen! Madame Staël asui vain samassa kerroksessa miehensä kanssa.