— Ihanko!
— Mihinkäs mieltäkiinnittäviin keskusteluihin herrasväki on syventynyt? kysyi professorin rouva tullen salista.
— Puhelimme Laokoonista, vastasi Helène, jota professorin rouvan mahtaileva sävy kiukutti, ja nousi paikaltaan. Hän oli tehnyt päätöksensä.
Viikko sen jälkeen ilmoitettiin dosentin ja Helènen kihlaus, ja he aikoivat mennä naimisiin samana syksynä ja asettua asumaan Upsalaan.
* * * * *
Oli "Seurassa" pidetty jymisevät poikamiesseksat etiikan professorille. Oli juotu hirveästi, ja kaupungin ainoa taideniekka, Katedraalikoulun piirustuksen opettaja, oli mahtavissa tauluissa historiallisesti kuvaillut uhrin entistä sukupuolikehitystä. Se oli juhlan loistonumero. Etiikka on opetusaine ja leipäammatti kuten monet muut, mutta yhteiskuntaan ja yksityiselämään ei sitä liioin sovelleta. Dosentti ei ollut suinkaan elänyt kuin pyhimys, vaan kokenut kuten kaikki muutkin seikkailunsa, jotka yleisesti tunnettiin, kun hänellä ei ollut koskaan syytä niitä salata. Vilpittömästi hymyillen hän siis katseli niitä, kun ne isossa koossa, hiilellä ja värillä kuvattuina availtiin hänen humalaisten silmäinsä eteen hupaisia riimiä lausuttaessa. Mutta kun esitettiin hän tulevan autuutensa viimeinen apoteoosi yksinkertaisin, mutta voimakkain kädenvedoin, silloin tuli hän kovin noloilleen ja aivoissaan välähti kuin salama: mitähän jos Helène näkisi.
Seksan jälkeen, joilla hän oli vanhaa hyvää tapaa kunnioittaen kallistanut kahdeksan naukkua, tuli hän huomattavasti humalaan ja hänen pelkonsa puhkesi tuttavallisiksi tiedonannoiksi. Kemujen hommaajana oli muun muassa eräs nainut mies ja hänen puoleensa kääntyi tuo kuritettava saadakseen neuvoja ja opastusta. Humalassa kun olivat, valitsivat he salaiseksi neuvottelupaikakseen tuolit keskellä lattiaa kruunun alla, joten heitä pian ympäröikin iso kuuntelijalauma.
— Kuules! Sinä kun olet nainut mies, alkoi dosentti huutaen minkä ikinä jaksoi, etteivät ympärillä olevat kuulisi. — Kuules! Sinun pitää sanoa minulle sana, mutta ainoastaan yksi ainoa sana, sillä minä olen tänä iltana niin saakelin hienotunteinen tässä asiassa etenkin.
— Minä sanon sinulle, veljeni, sanan, ainoastaan yhden ainoan sanan! huusi ystävä ja pani kätensä toisen kaulaan aikoen kuiskata jotain hänen korvaansa. Ja jatkoi täyttä kurkkua huutaen:
— Jokainen toiminta, hoc est joka actus, jakautuu kolmeen kokonaiseen momenttiin, veli, progressus, culmen et regressus. Progressus, siitä minä nyt sinulle puhun, culmenista ei yleensä puhuta. Katsos nyt! Initsiatiivi, niin sanoakseni, se on mies, se olet sinä! Sinun on siis ryhdyttävä initsiatiiviin, sinun on pantava alkuun, ymmärrätkös.