— Niin, mutta jos toinen puoli ei pidä initsiatiivia asiaan kuuluvana?
Ystävä katsoi hämillään noviisiin; sitten nousi hän paikaltaan ja käänsi halveksien selkänsä.
— Hölmö! sanoi hän.
— Kiitoksia! ehti vastaamaan kiitollinen oppilas, joka nyt ymmärsi yskän.
Seuraavana päivänä lekkui tuli hänen ruumiissaan eilen hotkimainsa väkijuomain vaikutuksesta, ja hän lähti lämpöiseen kylpyyn, sillä huomenna oli hänen mentävä naimisiin.
* * * * *
Häävieraat olivat lähteneet, palvelijat riisuneet pöydän; he olivat kahden.
Helène pysyttelihe verrattain levollisena, mutta mies oli aika lailla hermostunut. Heidän kihlausaikansa oli kulunut kaikellaisissa keskusteluissa ja he eivät olleet koskaan muuta kuin kihlattu pari; he eivät olleet syleilleet, suudelleet toisiaan. Helènen kylmä katse hääsi dosentin yrittämästäkään lähennellä. Mutta dosentti rakasti häntä kuten mies ainakin naista, sekä ruumiillaan että sielullaan.
He kulkivat edestaas pitkin salin mattoa ja koettivat keskustella jostakin. Mutta ei aihetta tavattu. Kruunun kynttilät olivat palaneet tynkiinsä ja steariini herui pitkinä iskoksina manseteille. Huoneessa lemusivat ruuan ja viinin höyryt ja peilipöydällä oli Helènen kukkavihko, josta kävi neilikan ja heliotroopin huumaava tuoksu.
Viimein kääntyi dosentti Helènen eteen, ojensi häntä kohti kätensä ja sanoi väkinäisen keveästi: