Albert oli masennettu! Avutonna häpeästä ja kiukusta väärälle ystävälle, joka oli huonosti häntä neuvonut, lankesi hän Helènen eteen polvilleen ja änkytti:
— Anteeksi, Helène; sinä olet ylevämpi kuin minä, puhtaampi, parempi, sinä olet jalompi luonne kuin minä ja sinun tulee nostaa minua silloin kun minä rupeen vaipumaan materiaan!
— Nouse ylös ja ole vahva, Albert, sanoi Helène profeetallisella äänellä, mene rauhaan ja näytä maailmalle, ettei rakkaus ole alhaisia, eläimellisiä himoja. Hyvää yötä.
Albert nousi ylös ja katsoi miten vaimo meni huoneeseensa ja lukitsi oven.
Puhtaiden tunteiden ja jalojen aikeiden vallassa meni Albertkin huoneeseensa. Hän riisui hännystakin ja sytytti sikarin. Ihan poikamiehen huoneen oli hän itselleen sisustanut. Makuusohva, kirjoituspöytä, kirjahyllyjä ja pesukaappi.
Riisuuduttuaan hauteli hän ruumistaan kylmässä vedessä kastetulla pyyhkeellä. Heittäytyi sohvaan ja avasi Dagligt Allehandan, jota alkoi lueskella poltellen sikariaan. Luki pätkän suojelustulleista. Sitten, kuten olisi ajatuksensa palannut jälleen normaaliuralle, laski hän lehden käsistään ja alkoi mietiskellä asemaansa.
Oliko hän nainut vai poikamies? Poikamies, kuten ennenkin; vain se eroitus, että hänellä oli nyt naispuolinen täyshoitolainen, joka ei maksanut hoidostaan. Julma ajatus, perin tosi. Kyökkipiika hoitaisi talouden ja sisäkkö siistisi huoneet. Mitäs sitten Helène? Kehittäisi itseään. Eikös roskaa, ajatteli hän, sehän on hassua, ja hän tunsi olevansa naurettava. Jospa ystävä oli oikeassa, ajatteli hän, jospa Helène vain letusteli naisten tapaan. Eihän Helène voinut tulla hänen luokseen, siis oli hänen kai mentävä Helènen luo. Ellei hän menisi, voisi Helène ehkä vielä hänelle huomenna nauraa, ehkäpä olla loukkaantunutkin. Niin niin, naisväki on kummallista, täytyy yrittää.
Hän kavahti ylös, vetäisi yötakin ylleen ja meni saliin. Kuunteli polvet tutisten tokko Helènen huoneesta mitään kuului.
Ei kuulunut! Rohkaisi mielensä ja meni ovelle, naputti. Silmissään siniset salamat huiskivat.
Ei vastausta. Ruumiinsa tärisi kuin horkassa ja hiki valui otsaltaan.