— Mikä se on se sorrettu nainen?
— Mikäkö? Oletko sinä kieltänyt suuren asiamme? Sinä olet luopunut meistä!
— Minkä asian?
— Naisasian!
— En tiedä mikä se on.
— Et tiedä, mikä se on? Et tiedä! Voi! Eikö kansan nainen ole mitä hylätyimmässä asemassa?
— Ei, minä en voi tietää hänen olevan yhtään sorretumman kuin kansan miehenkään. Mies on vapautettavaa lypsylehmän asemasta niin hänen naisensakin vapautuu.
— Mutta nuo onnettomat, joiden täytyy myydä itsensä … ja kurjat miehet…
— Jotka ovat niin kurjat, että maksavat! Oletko kuullut miehen ottavan maksua huvista, josta molemmat nauttivat?
— Ei ole kysymys siitä: mutta siitä, että laki on väärä, kun rankaisee yhtä, vaan ei toista.