— Kokonaan, läähätti Helène ja hänen ruumiinsa vääntelehtii hiljaa kuin tiedottomana puistatuksissa, kuten olisi hän unissaan koettanut torjua jotain vaaraa.
* * * * *
Kun Albert seuraavana aamuna heräsi, heräsi hän selvänä, kyllin nukkuneena ja täysin tietoisena. Ajatuksensa olivat vahvat ja selkeät kuin hyvän, oikean unen jälkeen. Eilisen tapauksen muisti hän elävästi mielessään. Totuus ilmeni tinkimättömänä, suorana, varmana.
Helène oli myynyt itsensä!
Kello kolme aamulla oli mies huumattuna, hellänä, hulluna, luvannut lukea Helènen esityksen kamarissa.
Entä palkinto! Levollisena, kylmänä, liikkumattomana oli Helène ottanut hänet.
Mikä nainen ensinnä keksi, että hempeä voi myydä? Ja kuka, että mies on hyvä ostaja? Hän oli avioliiton ja prostitutsionin perustaja. Ja väitettiin sitten, että avioliiton oli asettanut Jumala.
Albert näki omansa ja Helènen alennustilan! Helène tahtoi ylpeillä voitolla ystävättäriensä silmissä, ollen ensimäisenä vaikuttamassa lainsäädäntöön, ja voiton oli hän päättänyt ostaa.
Mutta mies päätti kiskoa verhot hänen yltään. Hän näyttäisi Helènelle, mikä tämä oikeastaan oli! Hän sanoisi tälle, ettei prostitutsioonia koskaan maailmassa voitaisi poistaa, ellei nainen luopuisi pyytämästä etujaan myymällä itseään.
Näillä päätöksillä hän pukeutui.