Mutta ajan sosialististen virtausten yllättämänä ja kaivaten aina nähdä onnensa silmäinsä edessä, päätti notaari itse muuttaa huoneustoon ja ottaa ystävättärensä taloudenhoitajakseen, johon tämä mielellään suostui.
Mutta nuorella miehellä oli perhekin; se on, hänen perheensä piti häntä jäsenenään ja koska hänen katsottiin loukanneen yleistä moraalia ja siten pilanneen perheen kunniaa, kutsuttiin hänet vanhempain ja sisarusten eteen varoituksille. Mutta kun hän piti itseään liian vanhana kuunnellakseen mokomaa loppuun, katkesivat sovittelut ja välit.
Se sitoi hänet yhä lujemmin omaan kotiin, ja hänestä tuli hyvin kotirakas avio-, ei, anteeksi, — avioton mies. He olivat ikiautuaita, sillä he pitivät toisistaan eivätkä kytkyet heitä rasittaneet. He olivat alati iloisen levottomia, peläten kadottavansa toisensa ja koettivat siksi kaikin keinoin säilyttää toisiaan. He kaksi olivat yksi, mutta heidän elämästään puuttui jotain: seurapiiriä. Yhteiskunta ei huolinut heistä eikä notaaria kutsuttu suuren maailman keskuuteen.
Oli joulunaaton aatto, karvas päivä niille, joilla on perhe. Notaari sai aamukahvilleen kirjeen. Eräs sisarista pyysi niin sydäntä särkevästi häntä tulemaan aattoillaksi kotiin. Vanhain tunteiden kielet alkoivat väreillä ja notaarin tuli ikävä. Voisiko hän antaa ystävättären, vaimon jäädä yksin kotiin tuoksi illaksi? Ei! Tulisiko notaarin paikka olla tyhjänä kotoisessa joulupöydässä, missä hän ennen oli ollut? Hm! Näitä aprikoi hän työhön mennessään.
Aamiaistunnilla tuli muudan toveri hänen luokseen ja kysyi niin varovaisesti kuin mahdollista:
— Vietätkö sinä jouluaattoa perheessä?
Notaari kuohahti. Olikohan tuo kutsujain juonessa? Vai mitä se tarkoitti?
Toinen tunsi polaisseensa liikavarpaalle, joten jatkoi vastausta odottamatta.
— Tuota, näes, jos olet yksin, niin tuumin että ehkä tahtoisit tulla minun, hm, meidän luo. Sinä ehkä tiedät, hm, minä olen sellaisissa pienissä suhteissa, hm, katsos, se on niin siivo ja kunnon tyttö, hm…
Tuo oli hyvää ja notaari oli valmis suostumaan ehdotukseen, jos he molemmat saisivat tulla. Tietysti; ja siten oli jouluaatto- ja seurustelukysymys ratkaistu.