— Ei kukaan huoli minuakaan, sanoi mies. Mutta luutnanttien puolellahan on oikeus. Luonnollisessa valinnassa on tietysti väkevämmillä ja koreammilla oikeus. Katsokaas olkapäitä ja epoletteja…
— Hyi mitä Te puhutte!
— Suokaa anteeksi! Mutta sitä tulee niin karvaaksi epäsuhtaisessa taistelussa! Tahtoisitteko tanssia minun kanssani?
— Säälistäkö?
— Niin, säälistä itseeni. Ja hän heitti pois sikarinsa.
— Oletteko koskaan tunteneet olevanne kohtalon potkima, ajama, oletteko tunteneet mitä on joutua aina viimeiseksi? jatkoi asianajaja lämmeten.
— Olenko tuntenut? Mutta tällaisissa tilaisuuksissa eivät aina viimeiset joudu viimeisiksi, lisäsi neiti painavasti. On arvoa muillakin ominaisuuksilla kuin kauneudella tässä maailmassa.
— Mitä ominaisuuksia siis pidätte miehessä arvokkaimpina?
— Hyvyyttä, vastasi tyttö varmasti. Sillä sitä ei ole monella miehellä.
— Hyvyys ja heikkoushan ovat veljeksiä, ja naiset rakastavat voimaa.