— En ole Kalle minä, vaan oikea lintumies! Parasta muuten olisi, ettet virkkaisi mitään sinä, Rundqvist riepu, joll'ei enää ole pyssyäkään, ilkkui Norman.
— Vai ei minull' oo' pyssyä, kinasi ukko, jott'ei sanattomaksi raukeaisi, ja ettenkö minä mukamas sitä osaisi käyttää — osaanhan minä ampua mustakottaraisiakin potaattipyssyllä ja päälle päätteeksi lakanain lomitse.
— Oletteko sammuttaneet tulen? kysyi porstuasta eukko, tehden väittelystä lopun.
— Ollaan, vastattiin miehissä.
— Hyvää yötä sitten!
— Hyvää yötä, täti!
Jo vedettiin pitkiä huokauksia, ähkittiin, vohkuttiin ja puhkailtiin, kunnes kaikki muut kuorsasivat paitsi Karlsson, joka ei ensinkään ollut saada unen päästä kiinni, ja joka laski ikkunanlaseja, jotta jos nukkuisi, näkisi oikeita unia.
Toinen luku.
Sunnuntailepoa ja sunnuntaitoimia; hyvä paimen ja kehnot lampaat; mäkikurpat saavat mitä tarvitsevat, ja renki saa kammarin.
Kun kukon laulu seuraavana aamuna Karlssonin herätti, niin kaikki sängyt jo olivat tyhjinä ja tytöt alushameissaan lieden ääressä. Aurinko paistoi täydeltä terältä keittiöön.