Karlsson vetäisi housut jalkaansa ja lähti pihamaalle peseytymään. Siellä istui jo pystyyn nostetun hailitynnyrin päässä nuori Norman, jonka tukkaa tuo jos johonkin pystyvä Rundqvist par'aikaa leikkasi. Pienellä suopasipaleella täytyi Karlssonin puhdistautua sunnuntaiksi, pesuastiana pahainen, jalaton patarani.
Tuvan ikkunasta näkyi valkoisena saippuasta Kustin pisainen naama, jota hän, peilirisaan hirmuisesti irvistäen, kahni auringonpaisteessa välkähtelevällä partaveitsellä.
— Lähdettekös kirkolle tänään? kysyi Karlsson aamutervehdykseksi.
— Eipä tuonne niin taajaan meiltä tule lähdettyä, vastasi Rundqvist; Herran huoneelle tulee meiltä soutumatkaa parisen peninkulmaa ja saman verran sieltä takaisin, eikähän lepopäivää suotta työllä pidä rikkoa.
Lotta tuli pihasalle potaatteja huuhtomaan, Liisa meni ruoka-aittaan noutamaan suolakalaa talvitarveammeesta tahi "sukuhaudasta", jonne kaikki verkkoihin ja kala-arkkuun kuolleet pikkukalat, joita ei muuten saattanut säilyttää, talven varalle suolattiin, sikin sokin, "ilman muodon katsomatta". Siinä oli vierettäin valkoista särkeä ja punaista sorvaa; lahnan parttia, kiiskiä, vilukalaa, ahventa, pientä paistinhaukia, kampelata, suutaria, matikkaa, siikaa. Mikä oli mitenkin surmansa saanut. Minkä olivat kitusimet revittyinä, minkä silmän koukku ruhjonut sijoiltaan, minkä selkään ahraimella isketty ilkeä haava, minkä vatsaan painunut saappaan koron jälki. Hän kaapasi kourallisen, ja toisen, liotti vedessä enimmät suolat, vei kyökkiin ja paiskasi pataan.
Aamiaista valmistettaessa Karlsson oli pukeunut ja lähtenyt tiluksia katsomaan.
Tupa, joka alkuaan oli rakennettu kahdesta, mökötti mäentörmällä, pitkän ja matalahkon lahden perimmäisessä pohjukassa. Lahti oli siksi pitkä, ettei merta näkynyt, joten talolta katsellessaan luuli olevansa sydänmaan lammin rannalla. Töyrämät laskeusivat loivina laaksoihin, joissa leppä-, koivu- ja tammimetsäin reunustamat ha'at, niityt ja laitumet vaihtelivat. Lahden pohjoispäätä suojasi kylmiltä tuulilta havumetsää kasvava ylänne, saaren etelä-osassa oli männiköitä, koivuhakoja, rämeitä ja soita, joiden välistä sieltä täältä pellonmuru pilkisti.
Mäellä oli, paitsi asuinhuoneita, ruoka-aitta ja vähän matkan päässä isotupa, punaiseksi maalattu, vanhanaikaisilla nurkilla salvettu, isohko, tiilikattoinen rakennus. Sen oli Flod-vainaja aikoinaan tehnyt asuakseen siinä eläkkeellä, mutta hänen kuoltuaan se oli jäänyt autioksi, sillä muori ei tahtonut siinä yksinään asuskella, koska siten tarpeettoman monessa tulenpesässä olisi puita haaskattu.
Ha'an laidassa olivat navetta ja luuva; kookkaita tammia kasvavassa lehdikossa kellari ja sauna; etelästä päin näkyi pajan ränstynyt katto.
Poukaman perukassa olivat ranta-aitat. Ne ulottuivat laiturille asti, jonka luona venevalkama oli.