— Noh, olihan tuossa hiukan verran hommaa, tavaroita laivaan saattaessa, vastaeli Karlsson.
— Nyt saa levähtää, arveli muori ja lähti "tuntilasia" noutamaan. — Mutta hirveä on tuo myrsky tänä iltana, ja itäiseksi se kiertyy; saas nähdä saavatko pojat jataverkot kunnolla nostetuksi tänä ehtoona.
— Niin, sille minä en mitään taida; en minä säiden hallitsija ole, murahti Karlsson. Mutta nousviikolla pitää olla kaunis ilma, sillä silloin minä itse lähden kaupunkiin puhuttelemaan kalakauppiasta.
— Vai niin, vaine, vai on Karlssonilla semmoiset aikeet?
— Niin, näettehän, minun mielestäni pojat eivät saa hintaa kaloista; lieneehän se vika jossain, missähän sitten lie.
Eukko nyppi pöytää varoen, että eikö lie muuta asiata kaupunkiin kuin tuo kala-asia.
— Hm — eihän Karlsson vaan jättäne käymättä professorilla? Yhdellä tiellä!
— Pitäisi kai sielläkin käväistä, jos vaan aikaa riittää, professorilta näkyy tänne unehtuneen pullokorikin…
— Kovasti hyviä ihmisiä ne vaan olivat… Eikö Karlsson huoli puolikasta?
— Suur' kiitosta, paljon kiitoksia, täti! — Niin, kyllä ne olivat mainiota väkeä, ja kai ne vielä palajavatkin — niin ainakin Iita arveli.