— Ei liioin kaivattane! vastasi Liisa.
Keittiöstä ei kotvaseen kuulunut mitään. Ulkona riehui myrsky, repi lehtiä koivuista, ravisteli aitoja, riuhtoi räystäitä ja viirejä. Välistä tuulenpuuska puhahti piipusta lieteen, jotta Lotan täytyi kädellään suojella silmiään. Ja kun tuuli hetkiseksi herkesi vinkumasta, kuului ulapalta kuinka aallot jyskivät karikkoja vastaan. — Äkkiä rupesi koira pihamaalla haukkumaan, ja haukunta kuului etääntyvän, ikään kuin peni olisi juossut tulijoita vastaan tervehtien tai uhaten.
— Karlsson on hyvä ja menee katastamaan kuka siellä on tulossa, käski eukko, ja Karlsson nousi heti istualtaan.
Kun renki tuli ovelle, kohtasi häntä niin paksu pimeä, että sitä olisi saanut veitsellä viiltää, ja vinkka tuuli nosti hänen nivuksensa pystyyn kuin herneen varret. Hän huusi koiraa luokseen, mutta haukunta kuului jo lähdeniityltä asti, ja siltä kuului, että koira tunsi tulijat.
— Tulee vieraita näin iltamyöhällä, ihmetteli renki muorin ovelle tullessa — keitähän lienevät? Pitänee lähteä katsomaan. Kuules Liisa, sytytäppäs lyhty ja anna mulle lakkini!
Saatuaan lyhdyn hän pyrki vastatuuleen niittyä kohti ja saapui haukuntaa noudattaen mäntymetsään, joka erotti niityn rannasta. Koira oli herennyt haukkumasta, vaan männyt humisivat ja narisivat kaakon kynsissä. Nyt renki kuuli korkorautain kalinaa, taittuvain oksien rusketta, vesilätäköihin molskahtelemista, koiran älähdyksiä ja jonkun vihastuneen kirouksia.
— Hei! Kuka siellä, huusi Karlsson.
— Pastori, vastasi painuksissa oleva ääni, ja samassa renki näki kengän kannan iskevän kokonaisen kipinäkimpun mukurakivestä, ja vuorenkynneltä tiheiköstä vierähti paksuun vaatteeseen kääriytynyt, harteva mies. Ahavoituneita, karkeapiirteisiä kasvoja reunusti harmaa, tuuhea korvaparta, ja niitä elähytti sammalisten kulmakarvain varjostamat silmät.
— Helvetin huonossa kunnossa te tienne täällä saaressanne pidätte, toraili tulija terveisiksi.
— Jesus siunatkoon, — pastoriko se tämmöisellä säällä on yön selkään lähtenyt! vastasi Karlsson nöyrästi sielunpaimenensa sadatuksiin. — Mutta miss' on ruuhi?