Mutta muori ei ollut siihen niinkään nopsa. Hän päinvastoin halusi juurta jaksain asiaa pohtia.
— Ja miks'ei siitä puhuttaisi, josta arvoltaan jotain saattaa tulla? Minä en enää ole nuori, tietäähän Karlsson sen, eikä Kusti vielä kykene taloa hoitamaan; minä olen tukea vailla ja ymmärrän hyvin, ettei Karlsson tahdo kuluttaa paraita voimiaan toisen palveluksessa eikä raataa palkatta. Mutta minä en tälle vialle muuta voidetta tiedä kuin naimista. Joutaa ihmisten lörpötellä mitä ikinä haluavat, pälpättää niiden kumminkin pitää. Minä todellakaan en käsitä miksi emme menisi yhteen.
— Enhän minäkään muusta — — mutta tuo turkasen pärpätys, joka siitä syntyy, minun sydäntäni kaivelee, ja sitten tuo Kusti, se kai meihin silmittömästi suuttuu.
— No jos todellakaan ette itse jaksa poikaa torjua, niin teen sen sitten minä. Onhan minulla jo ikää, vaan sopenkuluksi en vielä jouda, ja — näin kahden kesken sanoen: kyllä vielä saatan olla yhtä hurja rakkaudessa kuin hyväkin kutka, jos niiksi tulee.
Nyt jää oli murtunut, ja tuumat, suunnitelmat ja keskustelut paisuivat tulvivaksi tyrskyksi — — siten ja siten Kustille tieto annettaisiin, niin ja niin häät vietettäisiin ja niin edespäin. Keskustelun lanka venyi pitkäksi vyyhdeksi, jotta sitä keriessä, vaikk'ei se suinkaan sotkeuksissa ollut, kahvipannu tulelle siirtyi ja tulelta pöydälle, viinapullo sen viereen; ilta kului ja yö loppui, aamuakin luiskahti palanen.
Viides luku.
Kolmantena kuulutuspäivänä tapellaan, sitten mennään rippikirkkoon ja vietetään häitä, vaan morsiusvuoteelle ei sittenkään päästä.
Vasta kuoltuaan on kukin hyvä, naimisiin mennessään huonointakin huonompi. Sen sai Karlssonkin nyt kokea. Kuin harmaa hylje nälissään oli Kusti karjunut, kolme päivää umpeen rähissyt ja riehunut kuin mielipuoli, mutta Karlsson käväsi sill'aikaa kaupungissa. Flod-vainaja pengottiin haudastaan, häntä käänneltiin ja väänneltiin, ja paras oli hän Jumalan luomista, jota vastoin Karlssonissa huomattiin sisällisiä likapilkkuja kuin vanhoissa, käännetyissä vaatteissa. Senkin rantajätkä ja renkutusten kaupustelija! Kolmesti oli hänet palveluksesta ajettu, kerran hän oli karannut ja yhdesti jo oikeuteenkin vedetty tappelemisesta. Flodin matamille paiskattiin kaikki nämät totuudet vasten naamaa, vaan kerran syttynyt lemmen liekki tuosta ei ottanut sammuakseen. Leskeys oli nyt loppumaisillaan, ja sarastava avio-onni näytti hänen mieltään melkoisesti virkistyttävän ja hänen nenänahkansa entisestään vankemmaksi kovottavan, jotta se halkeilematta sieti sekä sitä että tätä.
Karlsson oli ulkopitäjistä syntyisin, ja siinäpä se häntä kohtaavan vihan pääjuuri piilikin. Naimaoikeudella hän vast'edes oli omistava maat ja kalavedet, joita pitäjäläiset tähän asti olivat tottuneet pitämään milt'ei yhteisinä. Flodin matami hallitsi jakamatonta pesää, ja siltä näytti, että hän terveyteensä nähden vielä vuosikaudet oli sitä hallitseva. Kusti siis ei kaukaan aikaan pääsisi omaisuutensa hallintoon ja tuli sen lisäksi entisen renkinsä isännyyden alaiseksi. Ei siis sovi oudoksua, että kovia kiukun sanoja Kustin huulilta tulvaili. Ja hän uhkasi rupeavansa hakemaan häätötuomiota tuolle anastajalle, jota hänelle isäpuoleksi toimitettiin. Korkeimmilleen Kustin viha ja kiukku kiehahti, kun Karlsson palasi kaupunki-matkaltaan Flod-vainajan mustassa juhlatakissa, hylkeennahkalakki päässä. Nämät hän oli saanut huomenlahjaksi ensimmäisen hellän kohtauksen perästä. — Kusti hillitsi, vaikka vaivoin, läikkyvän mielensä, mutta harkitsi kostoa. Hän kielotteli ja lahjosi Rundqvistin tekemään vihatulle kunnon kepposet. Ja eräänä aamuna aamiaista alotettaessa Karlssonin sijalla oli verho, joka näkyi peittävän koko joukon tavaraa. Pahaa aavistamatta Karlsson nosti verhoa, löytäen pöydältä romukasan, jota oli säilyttänyt sänkynsä alla säkissä. Siinä oli rapumalkkeja, portteripulloja, korkkeja, rikkinäinen kukkarasia y.m.
Vihreän vaaleaksi kalpeni Karlsson, mutta kenellepä tässä vihaansa purki? Rundqvist koki hänen vimmaansa suistaa. Tämmöiset pienet kolttoset tehtiin, näet, kaikille naimisiin aikoville. Tähän asia kenties olisi rauennutkin, mutta kovaksi onneksi Kusti sattui paikalle, ja hän rupesi heti päivittelemään ryysynajajan aikaista saapumista tänä vuonna. Ennen hän oli tullut vasta uuden vuoden vaiheilla. Mutta silloin Norman ehätti ilmoittamaan, ettei ryysykauppiasta täällä vielä lainkaan oltu nähty; tähän oli vaan Iidan jättämät muistit näytteille kerätty, koska Karlssonin ja Iidan välit nyt olivat puretut.