Vaan Kusti tuohon ei vastannut mitään, kiinnitti vaan purjenuoraa, jotta vettä hulahti veneeseen.
Raivoissaan nousi Karlsson seisoalleen ja koetti saada airot veteen, mutta Flodin matami tarttui hänen takkinsa kaulukseen, painaen hänet istumaan.
— Istu Herran tähden, ihminen! kirkui matami.
Karlsson istuutui paikoilleen, vaikka kalman kalpeana. Vaan ei aikaakaan, ennen kuin toistamiseen nousee seisoalleen ja epätoivoisena huitoo käsillään.
— Herra varjelkoon, vuotaahan se sittenkin! huusi hän takkinsa liepeitä huiskutellen.
— Kuka vuotaa? kysyttiin yhteen ääneen.
— Tynnyri, tynnyri, mikäs muu!
— Voi, voi, Jesus siunatkoon! kuului nyt kaikkialta. Jokainen koetti välttää tervaa, jota virtanaan valui veneeseen.
— Istukaa veneessä! komensi Kusti, — järveen teidät muuten kaadan jok'ikisen!
Taasen nousi Karlsson seisalleen, juuri kun tuulispää venettä läheni.
Rundqvist huomasi vaaran, kohottautui varovasti istuiltaan ja veti
Karlssonia korvalle voimainsa tiestä, jotta tämä typertyi istualleen.
Tappelu näytti nyt olevan välttämätön, mutta muori pyysi tarmonsa
takaa sitä ehkäistä.