— Tietysti, lähdin turskia pyytämään. Olin tuolla eteläpuolella, joten en sinua nähnyt. Vaan miksi et ole kotosalla häitä hommaamassa sinäkin?
— Kas niihin häihin meidän poika ei tulekkaan, uhmaili Kusti.
— Mitä, mitä joutavia julkenet minulle lörpötellä? Miks'et muka tulisi?
Kusti koki selvitellä syitänsä. Ensiksikin hän ei tahtonut olla kemuissa, jotka hänen mieltänsä tylkäisivät, ja toiseksi hän täten tahtoi "merkitä" erään henkilön, joka häntä vastaan oli rikkonut.
— No entäs äitisi? Et suinkaan häntä ilkiä häväistä?
— No, enpä oikein tiedä. Suuremmaksi häpeäksi on itselleni, kun täytyy ottaa tuommoinen ärmätti isäpuoleksi. Enhän ikinä pääse talolliseksi, kun se rutale sinne kerta tulee.
— Katsos, poikani, eihän sille nyt mitään voi, ehken aika sitten neuvon antaa. Huomisaamuna sinä kauniisti lähdet kotiin soutamaan. Häissä sinun olla pitää!
— Kyllähän siitä ei taida mitään tulla, kun se kerran niin on tullut päätetyksi, arveli Kusti.
Pastori rupesi nyt syömään sillejänsä, lieden laidalla istuen.
— Ei suinkaan sinulla ole ryyppyä, jatkoi hän kotvasen kuluttua. — Katsos meidän muorilla on se paha tapa, että hän pitää lukon takana kaikki väkevät, joten ani harvoin pääsee viinan makuun.