Kaksi isoa pataa lekotti kyökin liedellä kahvissa, ja kahvia jauhoivat rämisten ja niristen lainatut myllyt. Sokeritopat paloiteltiin pienemmäksi käsikirveellä, ja kahvileipää oli isot kasat ikkunalaudoilla. Milloin mitäkin noutaen piiat tepsuttelivat tuvan ja ruoka-aitan väliä. Viime mainittu huone oli täpösen täynnä jos jonkinlaisia leivoksia ja paisteja, vehnäsiä oli suuret säkit. Kammarin ikkunasta välähtelivät vähäväliä morsiamen valkoiset paidanhihat ja läpäjävät tekoletit, kun hän palvelustytöille ohjeita ja neuvoja huuteli.
Purjeitten luku lahdella karttui. Toinen vene toisensa perään laski, kiertäen pitkän mutkan laiturin ohitse, pyssyjen paukkuessa rantaan. Kotvanen vielä kuhnailtiin ja nahjusteltiin talon likitienoissa, ennen kuin lähdettiin suojaan.
Professorin perhe oli edellisenä päivänä joutunut lähtemään jonnekin vieraisille. Professori itse oli kotosalla ja oli uhannut olla häissäkin saapuvilla. Olipa vielä suosiollisesti luvannut luovuttaa salinsa juhlamenoihin ja nurmikot tammien alla häävieraiden kestitsemiseen. Pitkät pöytärivit olivat jo valmiina valkoisine liinoineen, sokeriastioineen, kahvikuppineen ja talehikkoineen vieraita odottamassa.
Pihamaalle ryhmittyi vähitellen hääväki. Joukosta näkyi Rundqvistkin, tukka juhlan kunniaksi hylkeenrasvalla voideltuna, parta ajettuna ja musta nuttu yllä. Hän piti velvollisuutenaan huvitella vieraita laskettelemalla ivallista leikkiä kulloin kustakin. Normanille ja pursimies Rapille oli tervehdyslaukausten ampuminen uskottu. Harjaantuakseen toimeen Norman par'aikaa tuvan nurkan takana ahkeraan opetteli vanhalla pistoolilla, ruutipatruuneja räjähytellen. Paljepelistään hänen täksi juhlaa oli täytynyt luopua, sillä paikkakunnan mahtavin viuluniekka, eräs räätäli Fifångin kylästä, oli pyydetty soittajaksi, eikä tämä lainkaan suvainnut poropeukaloiden tunkeutumista hänen taiteensa alalle.
Nyt tuli pastori ja ylen iloisella häätuulella tuntui olevankin, vanhan hyvän tavan mukaan valmiina pilan tekoon morsiusparin kanssa. Karlsson otti hänet vastaan kynnyksellä ja lausui tervetulleeksi.
— No otetaanko kirkkoon samalla? tervehti ilveillen pastori.
— Oh hitto! — Ei niin kiirettä kirkkoon! vastasi sulhanen ujostelematta.
— Oletko siihen niin varma? irvisteli pappi vieraiden nauraa hohottaessa. — Minä olen aikanani vihkinyt, ristinyt ja kirkotellut samoissa häissä, mutta nepä olivatkin ripeätä väkeä, todella perin kykeneviä toimeensa. Pilaa puhumatta, miten on morsiamen laita?
— Tuota, ei ainakaan vielä mitään hätää ole, vaan ei tuo kuinkaan kaukana sentään liene, vastasi Karlsson, ja vei sielunpaimenen kirkkoväärtin emännän ja Avassan lesken väliin istumaan, joiden kanssa pastori rupesi lopikoimaan ilmasuhteista, kalastuksesta ynnä muusta.
Professorikin liittyy häävierasten joukkoon. Hänellä on musta silkkilakki päässä, valkoinen huivi kaulassa ja musta hännystakki yllä. Pastori anastaa heti hänet vertaisenaan säätyhenkilönä seuraansa. Heidän keskusteluaan ämmät pörhössä korvin kuuntelevat perinvakuutettuna siitä, että professori on korkeasti oppinut mies.