— Eikö minua juominkeihin muka olekaan kutsuttu, vai joko varot varasi loppuvan, sen saituri?
— Istuhan Rietu, eläkä ole milläskään! Rauhoitu, käski pastori, — muutoin saat selkääsi!
Soittoniekka ei vaan ottanut rauhoittuakseen. Taiteesta piti hänen kaikin mokomin jutella, ja todistaakseen, että hänen viulunsa toden perästä oli erinomainen, liirutteli hän kielillä.
— Kuulkaa, herra kammarisoittoniekka, kuulkaa basson jylkeätä ääntä, se soi kuin pienet urut!…
— Tukkikaa sen suu!…
Pöytien ympärillä syntyi liikettä ja jymäkkätä. Silloin joku huutaa:
Kusti on täällä!
— Missä? Missä?
Liisa ilmoittaa nähneensä hänet halkovajan luona.
— Ilmoita minulle heti koska hän saapuu, käskee pastori, — elä ennemmin eläkä myöhemmin, muista se!
Totilasit ovat jo reilassa, ja pursimies Rapp availee konjakkipulloja.