— Metsä on harvennettava, jos mieli sillä hyötyä! Sitä mieltä on ainakin järkiperäinen maanviljelijä. En minä muuta tiedä.
Karlssonilla ei ollut muuta neuvoa. Kuinkas sitten muilla!
Maanviljelys jäi Rundqvistin huostaan, karjanhoito Liisalle. Ja Rundqvist pani pellot heinää kasvamaan, veteli pientareilla aamiaisruokalepoja puolille päiville asti, nautti toiset ruokalevot pensaikossa puolilta päivin iltaiseen ja teki taikoja, kun lehmät alkoivat ehtyä.
Kusti liikkui vesillä entistään uuraammin ja solmitsi uuden metsästysliiton Normanin kanssa. Kotvan oli kestänyt tuota harrastusta, joka kaikki kädet ja jalat oli pannut liikkeelle, nyt se oli kokonaan haihtunut; toiselle raataminen ei ajan pitkään ketään tyydyttänyt, ja sentähden talouden toimia tehtiin veltosti ja ätöstämällä.
Syksymmällä, pari kuukautta häistä, synnytti Karlssonin vaimo ennenaikuisen, kuolleen sikiön. Tämä pikku tapahtuma oli vähällä kaataa Karlssonin purren, jonka purjeet hiljattain olivat olleet pulleana myötätuulesta. Seuraukset olivat sitä paitsi arveluttavat, ja lääkäri vakuutti, että nyt oli loppu; toisia ei enää syntyisi.
Asiain näin ollen Karlsson aikojen takaa joutuisi eläkkeelle. Kun muori sitä paitsi lapsivuoteestaan oli raihnastunut, niin aseman muutos miestä jo ennenaikojaan uhkasi. Nyt oli siis aika tyystin käytettävä, hankittava "ystäviä väärästä mammonasta", koottava riiheen ja huomispäivästä surtava.
Karlsson tuli taas entisille evilleen. Maanviljelys oli tuota pikaa parannettava; minkä tähden, se ei kehenkään koskenut. Rakennuspuita kaadettiin, sillä uusi tupa oli rakennettava; minkä tähden, siitä hän ei kenellekään huolinut tiliä tehdä.
Normanin metsästyshalu oli kiireen kautta kukistettava ja kumppani hänestä vieroitettava; ja Rundqvist saatiin satimeen ja narrattiin työhön uusia etuja lupaamalla. Kynnettiin, kylvettiin, kalastettiin ja tupaa salvettiin; kunnallistoimet jäivät sikseen.
Perhe-elämää Karlsson sen ohessa viljeli; oleskeli eukkonsa luona kotosalla, luki tuon tuostakin ääneen sanasen raamatusta ja virsikirjasta; puhutteli häntä sydämellisesti ja vetosi hänen jaloimpiin tunteihinsa, itsekään oikeastaan tietämättä mitä tuolla tarkoitti. Muori piti seurasta ja kuunteli mielellään valmista; pani arvoa pieneen kohteliaisuuteen ollenkaan huomaamatta mitä nämä kuolemanvalmistukset tiesivät.
Oli talvisilta. Lahti oli jäässä, ulapoita ei päässyt kulkemaan, neljätoista päivää oli jo vankina oltu naapuria näkemättä, kirjettä tai sanomalehteä saamatta. Yksinäisyys ja lumen paljous painosti mieltä, ja pitkältä yöltä sai vaan vähäsen valmista. Väki oli kyökissä ja muiden mukana Kusti. Loimottavan pesätulen valossa pojat kutoivat nuottaa, tytöt kehräsivät ja Rundqvist vuoleskeli lapion vartta. Päivän pitkään kasaantuneet kinokset olivat jo ylimmäiset ikkunalasit peittämäisillään, jotta keittiö oli kuin ruumishuone, ja joka neljännestunti jonkun miehen oli lähdettävä lunta ovelta luomaan, ett'ei jäätäisi lumen alle. Tietäkin täytyi sen verran tehdä, että pääsi navettaan lehmiä lypsämään ja vaalimaan.