Mutta tirehtöörin käsistä hän ei niin vähällä päässyt. Hänen täytyi kirjoittaa neljäkymmentä osaketta à sata kruunua Vuolukivi-Osakeyhtiö Eaglessa. Hänestä tulisi sitä paitsi tilintarkastajan varajäsen. (Karlsson pyysi tirehtöörin kirjoittamaan hänelle muistiin sen sanan). Maksuista ei muuta puhuttu, kuin että ne saisi vähittäin suorittaa.

Sitten juotiin kahvia ja konjakkia ja punssia ja biliner-vettä, jotta
Karlsson vasta kello kuudelta pääsi lähtemään.

Hän pisti kättä kaikille laskutikkaiden päässä seisoville laivamiehille ja pyysi käymään talossa vasta maihin tullessa.

Neljäkymmentä osakekirjaa taskussa, hän soudatti itsensä kotirantaan pitäen perää, hieno sikari suussa, ja punssikori polvien välissä.

Kotiin tullessa paisui hän autuuttaan, tarjoten punssia piioillekin, näytteli osakekirjoja, jotka olivat kuin hyvin isoja valtiopankin seteleitä; tahtoi kutsua professorinkin kemuihin, vastaten toisten väitteisiin, että hän, tilintarkastajan varajäsenenä, ehkä oli yhtä iso herra kuin joku saksalainen viuluniekka, joka ei ollut oppinut eikä siis mikään oikea professorikaan. Hänen päässänsä pyöri pilven pitäviä tuumia. Hän aikoi perustaa ison, koko saaristolle yhteisen hailinsuolaamisyhtiön, kutsua tynnyrin vannehtijoita Englannista, rahdata laivan, joka toisi hänelle suoloja suoraan Espanjasta asti! Samassa henkäyksessä hän puhui pääelinkeinosta, sen edustajista ja tulevaisuudesta, lausui arveluita ja toiveita. Hänen punssiansa juotiin, hukuttiin savupilviin ja vaivuttiin elähyttäviin unelmiin Hemsön loistavasta tulevaisuudesta.

Karlssonin päätä rupesi viipottamaan kun hän näin oli kohonnut ylimmäiselle harjalle. Rågholmenissa tuli niin taajaan käytyä, että pääelinkeino laiminlyötiin. Karlsson tutustui tehtaankäyttäjään ja joi kahvia ja konjakkia hänen verannallaan, katsellen työmiesten touhuntaa saarella. Tehtaankäyttäjä oli entinen vuorivouti, joka ymmärsi asettautua ystävälliselle kannalle osakkaan ja tilintarkastajan varajäsenen kanssa; ja hän osasi senkin laskea kauvanko liike kannattaisi.

Mutta kaivosviljelys vaikutti melkoisesti hemsöläisten ruumiilliseen ja hengelliseen hyvinvointiin. Kolmisenkymmenen naimattoman työmiehen läsnäolo alkoi näyttää vaikutuksiaan.

Rauha oli häiritty. Päivän umpeen kuului laukauksia ja pauketta vuorelta; höyryalukset vihelsivät salmessa, jahtilaivoja tuli, jotka syytivät suuria merimiesjoukkoja maihin. Illoin työmiehet saapuivat taloon, kiertelivät kaivoa ja navettaa, urkkivat tyttöjä, panivat toimeen tansseja; joivat poikien kanssa ja tappelivat tavan takaa. Talon väkikin elämöi yökaudet, ja päivin sujui työ miten kuten; niityllä nukuttiin, arinan ääressä torkuttiin. Ja vähä väliä tehtaankäyttäjä vieraili talossa. Silloin kahvipannu tulelle, ja kun sille herralle ei saattanut viinaa tarjota, niin konjakkia aina piti olla talossa. Mutta koska kala ja voi meni hyvin kaupaksi, tulvaili rahoja taloon niin kosolti, että voitiin elää laajasti ja syödä lihaa entistä useammin.

Karlsson alkoi lihoa ja oli hienossa hutikassa pitkin päivää kuitenkaan juopumatta, ja kesä oli yhtämittaista juhlaa hänelle, jonka aika meni osaksi kunnallistoimiin ja vuoriviljelykseen, osaksi kartanon ympäristön kaunistamiseen.

Kun Karlsson eräänä syysaamuna varhain kotiutui palosyynistä, joka oli kestänyt kahdeksan päivää, otti muori hänet vastaan, kertoen huolestuttavia uutisia. Rågholmenissa varmaankin jotain oli tapahtunut. Neljään päivään sieltä ei ollut laukauksia eikä höyrylaivain vihellystä kuulunut. Talosta oltiin riihellä, niin ettei kukaan ollut saareen päässyt asiata tutkimaan. Tehtaan käyttäjätäkään ei ollut näkynyt eikä työmiehiäkään liioin tuvan nurkissa. Jotain olisi siis tapahtunut. Päästäkseen asian perille Karlsson käski "valjastaa" kuten hänellä oli tapana sanoa, kun tahtoi soudattaa itseään vuoriviljelykselle. Ruuhen hän oli maalauttanut valkoiseksi, ja jotta hän perässä istuessaan näyttäisi enemmän patruunamaiselle, oli hän peräsimeen laatinut taljan vanhasta uutimen nauhasta, joten hän saattoi istua selkä kenossa viilettämässä. Sitä paitsi hän oli opettanut Rundqvistin ja Normanin soutamaan laivamiesten tapaan, jotta komealta näytti, kun hän vesillä liikkui.