Kesä viehättävine unelmineen oli vierinyt tiehensä. Talvi oli tulossa. Ilma kävi raskaammaksi, upelmat synkeämmäksi, ja todellisuuden kasvot muuttuivat toisille suopeammaksi, toisille uhkaavammaksi.
Seitsemäs luku.
Karlssonin unet toteutuvat; sifonjeeriä pidetään silmällä, mutta pesänsuorittaja tulee ja vetää viivan laskujen yli.
Vaikka Karlssonin avioliitto oli ollut lyhyt, ei se ollut kaikin puolin onnellinen. Eukko oli jo vanha, jos kohta ei vielä ikäloppu, ja Karlssonin vaaralliset vuodet alkoivat. Menneet nelisenkymmentä vuotta häneltä olivat kuluneet leipähuoliin, eikä hän sitä tyttöä ollut saanut, jota rakasti. Nyt perille päästyään ja rauhallisen vanhuuden koittaessa, rupesi liha ängertelemään, kenties siitä syystä, että viime vuonna oli vähän työtä, ehkä siitäkin, että sitä oli ylellisesti ruokittu. Hänen mielikuvituksensa ei enää ottanut aisoissa pysyäkseen, kun hän istui kyökin lämpimässä, ja hänen silmänsä tottuivat seuraamaan Liisan nuortean vartalon sulavia liikkeitä. Katse seisattui väliin, laskeutui lepäämään, retkeili kahakäteen, liihotti tiehensä, palasi jälleen. Vihdoin jäi tytön kuva silmään, ja menipä hän minne tahansa, niin alati hän näki vaan hänet. Mutta oli eräs kolmas, jonka silmät myös olivat näkemässä, ei Liisaa, vaan niitä silmiä, jotka hänessä riippuivat, ja mitä kauvemmin hän katsoi, sitä enemmän hän luuli näkevänsä, ja siitä syntyi vuotava näärännäppylä, jota pakotti, ja joka vuoti.
Joulu oli tulossa. Nouseva kuu pani lumipeitteiset puut, lahden kierän selän ja valkoisen maan kuulakkaasti kumottamaan. Ahnas pohjatuuli kokoili kuivaa lunta helmaansa. Kyökissä Liisa lämmitti leivinuunia, Lotta alusti leipää.
Karlsson istui pöydän päässä, polttaa tuprutellen ja kehräten kuin kissa lämpimässä; hänen silmänsä liekkuivat jälleen, ja ne lämmitteliivät ja ahmivat, pysähtyessään Liisan paljaille käsivarsille.
— Lähdetkö lypsylle, ennen kuin lakaisemme? kysyi Lotta.
— Eiköpä sinne liene lähdettävä, vastasi Liisa, pani hiilikoukun nurkkaan ja puki ylleen lammasnahka sielikkonsa.
Sitten hän sytytti navettalyhdyn ja meni ulos. Ja hänen jälkeensä lähti Karlsson.
Kotvasen kuluttua muori tuli tupaan ja kysyi Karlssonia.