KRISTIINA. Laulaahan ne?
OLAVI. Minun on niin vaikea työskennellä, kun ne kirkuvat,
KRISTIINA. Ne eivät kiru, Olavi, mutta sinä näyt enemmän pitävän eräästä kirkuvasta yölinnusta! Sanoppas mitä merkitsee pöllö, joka on sinun sinettisormuksessasi?
OLAVI. Pöllö on vanha viisauden vertauskuva.
KRISTIINA. Se on minusta tyhmä eihän viisas rakasta pimeyttä!
OLAVI. Viisas vihaa pimeyttä ja yötä, mutta hänen terävä silmänsä muuttaa yön päiväksi!
KRISTIINA. Miksi sinä aina olet oikeassa, Olavi? Voitko selittää sen!
OLAVI. Siksi, ystäväiseni, että sinua huvittaa aina myöntää sanani oikeiksi!
KRISTIINA. Taaskin olet oikeassa. Mitä sinä nyt kirjoitat?
OLAVI. Minä käännän!