KRISTIINA (iloisesti). Onko sinun todella nälkä? (Katsoo akkunasta ja tekee hämmästyneen eleen.) Mene sinä, Olavi, minä tulen kohta jälestä, minä hiukan vaan siivoon täällä.
OLAVI (mennessään). Vaan älä anna minun odottaa niin kauan kuin sinä olet saanut minua odottaa!
KRISTIINA (Kurottaa kätensä kuin rukoukseen ja asettuu odottamaan jotakuta, joka on tuleva kadunpuoleisesta ovesta. Hiljaisuus.)
ÄITI (tulee, menee Kristiinan ohi kääntämättä päätään). Onko mestari
Olavi kotona?
KRISTIINA (joka on ystävällisesti astunut häntä vastaan, pysähtyy hämmästyneenä ja puhuu sitten samaan sävyyn kuin äiti). Ei ole! Suvaitsetteko istuutua siksi kun hän tulee.
ÄITI. Kiitän! (Istuutuu. Hiljaisuus.) Tuokaapa lasi vettä! (Kristiina tuo.) Jättäkää minut yksin!
KRISTIINA. Talon emäntänä on velvollisuuteni pitää teille seuraa.
ÄITI. En tiennyt että pappismiehen taloudenhoitaja sanoo itseään emännäksi!
KRISTIINA. Mestari Olavin vaimo olen Jumalan edessä! Te ette siis tiedä että olemme vihityt?
ÄITI. Portto te olette, sen tiedän!