LAURENTIUS (tuo sisään Martin ja Niilon, poistuu Kristiinan kanssa).
MARTTI (menee vuoteen luo). Hän nukkuu.
NIILO (asettaa lattialle lippaan, josta ottaa esiin vihkivesimaljan, suitsutusastian, voitelusarven, palmuja ja kynttilöitä). Emme siis voi vielä alkaa toimitusta!
MARTTI. Koska olemme odottaneet näin kauan, voimme odottaa vielä hetken, kunhan ei se saatanan pappi tulisi!
NIILO. Mestari Olavi, niin!… Luuletko että hän huomasi jotain tuolla etuhuoneessa?
MARTTI. Se ei minua enää liikuta vähääkään, kunhan ämmä ottaa esiin rahat, olen vapaa!
NIILO. Sinä olet sentään aikamoinen roisto!
MARTTI. Niin, mutta sekin alkaa väsyttää. Alan kaivata lepoa!
Tiedätkö mitä elämä on?
NIILO. En!
MARTTI. Nautinto! Jumala on liha. Eikö niin sanotakin jossain?