NIILO. Sana tuli lihaksi, tarkoitat!
MARTTI. Niin, niin. Jaa.
NIILO. Sinusta olisi voinut tulla jymy mies! Semmoinen pää!…
MARTTI. Niin, sen kyllä luulen! Sitäpä juuri taidettiin peljätä ja siitä syystä piiskattiin henki ruumiistani luostarissa, sillä minulla oli kerran henki minullakin. Mutta nyt minä olen pelkkä ruumis ja se kyllä kokee korvata vahingon!
NIILO. Ne piiskasivat kai omantunnon samaa tietä?
MARTTI. Niin, jokseenkin tarkkaan. Mutta nyt voisit selittää, millä tavoin höystetään tuota Rochellea, jonka ääreen äsken nukuimme etuhuoneessa.
NIILO. Sanoinko Rochellea. Tarkoitan Claret'a! Elikkä oikeastaan siihen kelpaa mikä viini hyvänsä. Niin, näetkös: kannulliseen viiniä sekoitetaan 1/2 naulaa kardemummaa, hyvin puhdistettua tietysti — —
MARTTI. Vaikene hitossa, ämmä liikahti. Ota kirja esiin!
NIILO (lukee puoliääneen seuraavan kestäessä).
Aufer immensam, Deus, aufer iram;
Et cruentatum cohibe flagellum:
Nec scelus nostrum proferes ad aequam
Pendere lancem.