ÄITI. Sinäkö se olet, Martti?
MARTTI. Veljeni Niilo huutaa avuksi pyhää neitsyttä.
NIILO (sytyttää pyhän savun, jatkaa lukemista).
ÄITI. Mikä suloinen lohdutus kuulla Herran sanoja pyhällä kielellä.
MARTTI. Ei ole Herralle uhria niin otollista kuin hurskasten sielujen rukous!
ÄITI. Kuin pyhä savu, täyttää minun sydämeni hartaus!
MARTTI (pirskottaa sairasta vihkivedellä). Synnin liasta pesee sinut
Herra sinun Jumalasi!
ÄITI. Amen!… Martti, minun on lähdettävä viimeiselle matkalleni; meidän kuninkaamme jumalattomuus kieltää minua maallisilla lahjoilla muistamasta pyhää kirkkoamme sen pelastustyössä; ota siis sinä hurskas mies, minun omaisuuteni ja rukoile minun ja lasteni puolesta, jotta kaikkivaltias kääntäisi heidän sydämensä valheesta, niin että kerran voisimme tavata toisemme taivaassa.
MARTTI (ottaa rahapussin). Hyvä rouva, teidän uhrinne on Herralle sangen otollinen ja teidän tähtenne on Jumala kuuleva minun rukouksiani.
ÄITI. Nyt tahdon levätä hetken, kootakseni voimia viimeisen sakramentin nauttimiseen.