LAURENTIUS. Tulit niin myöhään!
OLAVI. Olin poissa kotoa.
LAURENTIUS. Sinun työsi pelkää päivänvaloa!
OLAVI. Päivänvalo pelkää minun työtäni!
LAURENTIUS. Varo itseäsi vääriltä vapauden apostoleilta.
OLAVI (taistellen unta vastaan). Sinun lauseessasi on sovittamaton ristiriita! Älä puhu minulle, minä en enää jaksa. Olen puhunut niin paljon kokouksessa — — — niin, se on tosi, sinähän et tiedä meidän liitostamme. Concordia res parvae crescunt — me viemme perille uskonpuhdistuksen — Gerdt on kaukonäköinen mies — minä olen niin pieni hänen rinnallaan. Hyvää yötä, Lauri. (Hän nukahtaa tuolilleen.)
LAURENTIUS (katselee häntä myötätuntoisesti). Veli raukka! Jumala sinua suojelkoon! (Kuuluu koputus portilla.) Mikä se on! (Menee akkunaan.)
GERDTIN ÄÄNI. Avatkaa Herran nimessä!
LAURENTIUS (menee ulos). Ei kai ole hengenhätää, isä Gerdt!
GERDTIN ÄÄNI. Päästäkää sisään Jumalan tähden!