KRISTIINA (tulee kädessään vaippa). Olavi! Kuka koputtaa? Hän nukkuu! (Käärii vaippansa Olavin harteille.) Miksi en minä ole uni, että pakenisit minun luokseni, kun olet taistelusta uupunut! (Kuuluu raskaiden vankkurien jyrinää; ne pysähtyvät talon edustalle.)
OLAVI (hätkähtää). Onko kello jo viisi!
KRISTIINA. Se on vasta kolme!
OLAVI. Eikö se ollut leipurirattaiden jyrinä?
KRISTIINA. En tiedä! Mutta ne kulkevat kevyemmin! (Menee akkunaan.)
Katsos, Olavi. Mitä tämä tietää?
OLAVI (menee akkunaan). Pyövelinrattaat! Ei, ne eivät ole pyövelinrattaat.
KRISTIINA. Ruumisvaunut!
LAURENTIUS. Rutto!
KAIKKI. Rutto!
GERDT. Rutto on puhjennut kaupungissa. Kristiina, lapseni, lähde tästä talosta, kuolemanenkeli on pannut merkkinsä sen porttiin.