LAURENTIUS. Hengittäväthän ainakin raitista ilmaa!
OLAVI. Vaan riistää usko kokonaiselta kansalta; he jäävät epätoivoon!
LAURENTIUS. Niin, he jäävät epätoivoon.
OLAVI. Mutta he kiroavat minut, häpäisevät minut, vievät ylimmäisten eteen!
LAURENTIUS. Pelkäätkö sinä?
OLAVI. En! — Mutta pahennus —
LAURENTIUS. Olavi! Sinä olet syntynyt pahennukseksi; sinä olet syntynyt iskemään. Herra kyllä tekee terveeksi jälleen.
OLAVI. Tunnen miten virta minua vetää puoleensa; vielä pitelen kiinni sulkuportista, mutta jos hellitän käteni, vie virta minut mennessään.
LAURENTIUS. Hellitä sinä; niitä tulee kyllin, jotka pitävät vastaan!
OLAVI. Ojenna minulle kätesi, veli, jos joudun liian kauas pyörteisiin.