OLAVI. Kustaa Eerikinpojalle.
GERDT. Vai niin — hänellekö! Jää hyvästi, Olavi! Sinä saarnaat siis huomenna!… Mitä varten viipyy tuo nainen?… Jää hyvästi. (Menee.)
OLAVI. Jumalanko vai perkeleen asioita hän ajaa?
PORTTO (lähestyy Olavia, lankee polvilleen). Sallikaa minun kiittää teitä!
OLAVI. Kiitä ainoastaan Jumalaa, joka on pelastanut sinun sielusi, ja älä usko että sinun rikoksesi on tänään sovitettu. Rukoile voimaa kantamaan kirousta koko elämäsi ajan! Jumala on sinulle antanut anteeksi — ihmiset eivät anna koskaan! (Tarttuu hänen käteensä ja taluttaa ovelle.)
MARTTI (näyttäytyy rautaovessa, sitte Olavin äiti ja Kristiina,
Gerdtin tytär). Olemme varmaan erehtyneet tiestä!
ÄITI (huomatessaan Olavin ja porton, hämmästyneenä). Olavi, Olavi!
KRISTIINA. Kuka on tuo nainen? Hän näyttää niin onnettomalta!
MARTTI. Lähtekäämme tästä riettauden pesästä.
OLAVI (käännähtää ja juoksee ovelle, jonka Martti sulkee). Äiti!
Äiti! (Hän juoksee ulos toisesta ovesta; näyttämö pimenee.)