VAIMO. Nyt jo, eikä ole vielä edes papinkelloja soitettu! Ehei, tuskinpa tuommoiselle niitä soitetaankaan!
OLAVI (vakavana ja juhlallisena — polvistuu eräälle rukousjakkaralle).
SUNTIO (tulee saarnastuolista, ottaa seinästä kaavun, jota pitelee
Olaville)
OLAVI (nousee). Jumalan rauha!
VAIMO (niiaa ja menee).
SUNTIO (ojentaa kaapua).
OLAVI. Jätä se paikoilleen.
SUNTIO. Maisteri ei aio pukeutua kaapuun?
OLAVI. En.
SUNTIO. Mutta niin on aina tapana. Entä käsivaate?