PALVELIJA. Hoo, jaa, semmoista sitä nähdään, tässä maailmassa. Kun onni potkaisee, unohtuvat köyhät isät!
OLAVI. Että sinulla joskus on ollut kunnia tuntea isäni, se on mahdollista, mutta että hän kuollessaan olisi määrännyt sinut sijaisekseen, sitä en usko!
PALVELIJA. Jaa, jaa. Kappas vaan! Rouva Kristiina rukka! (Menee vasemmalle.)
OLAVI (vaiti; hetken päästä Lauri Siggenpoika).
MARSKI (katsomatta Olaviin heittää hänelle viittansa). Tuleeko kuningas pian?
OLAVI (heittää puolestaan viitan lattialle). Sitä en tiedä!
MARSKI. Hanki minulle tuoli!
OLAVI. Se ei kuulu minun tehtäviini.
MARSKI. En ole tutkinut ovenvartian ohjeita!
OLAVI. Minä en ole ovenvartia!