— Oo, hän on eräs kyky, joka on hyvä ystävä mieheni kanssa. Hänen nimensä on Nyström.
— Hm! Kummallista, ettei sitä nimeä ole kuultu! Sellainen kyky! Mutta miks'emme saaneet nähdä häntä juhlassa?
— Hän oli valitettavasti sairaana, rakkaani, joten hän ei voinut tulla.
— Vai niin! No, rakkahin Eugenie, lankosi laitahan on hyvin surkea!
Hän on niin huonoilla jäljillä!
— Elä puhu hänestä; se on häpeä ja suru koko perheelle, jotta ihan hirvittää!
— Niin, tiedätkös, kutsuissa oli tosiaankin oikein ikävää, kun ihmiset tulivat kysymään hänestä minulta. Niin, rakkahin Eugenie, minä oikein häpesin sinun puolestasi…
Tämä oli Kaarle XII:nnen aikuisesta kaapista ja japanilaisista maljakoista, ajatteli revisorska.
— Minun puolestani? Oo, pyydän, minun mieheni, kai tarkotat? iski rouva Falk.
— No, se kai on samantekevä, otaksun ma!
— Ei suinkaan! Minä en suinkaan aio vastata kaikista heittiöistä, joiden kanssa mieheni suvaitsee olla sukua!