— Voi, miten suuri vahinko, että vanhempasikin osuivat olemaan sairaana viime kutsujen aikana. Kuinka rakas pappasi nyt jaksaa?
— Kiitos, sangen hyvin! Sinä olet luonteeltasi niin kiltti ja huolehtiva, näen mä.
— No niin, eikö tule ajatella muitakin kuin itseään! Onko hän hyvin kivuloinen, tuo vanhus — miksi saan häntä kutsua?
— Kapteeniksi, jos suvaitset!
— Kapteeniksi? Minä aivan olen muistelevinani, että sanottiin hänen olevan — nimipäällikkö, mutta se mahtanee olla samaa. Eikä kukaan tytöistäkään ollut sinä iltana mukana.
Se oli brysselimatosta, arveli revisorska.
— Ei! He ovat niin oikullisia, että heistä ei koskaan voi olla varma.
Rouva Falk katseli läpi koko albuminsa, niin että selkämys natisi. Hän oli aivan punainen kiukusta.
— Kuules, pikku Eugenie, jatkoi hän, mikä oli sen epämiellyttävän herran nimi, joka luki tuon runon sinä iltana?
— Tarkotat Leviniä, kuninkaallista sihteeriä Leviniä; hän on mieheni läheisin ystävä.