Falk, joka suurella mielenkiinnolla oli kuunnellut koko tätä keskustelua, hätkähti, kun hän avoimesta ikkunasta kuuli ajopelien pysähtyvän kadulle ja kahden naisäänen, jotka hän luuli tuntevansa, alottavan seuraavan keskustelun:
— Tämä talo näyttää hyvältä.
— Näyttääkö se hyvältä? kysyi vanhempi nainen. Minusta se näyttää kauhealta.
— Tarkotan, että se näyttää sopivalta meidän tarkotukseemme. Tietääkö ajuri, asuuko tässä talossa köyhiä?
— En minä sitä tiedä, mutta luulen, että voi vannoa asuvan!
— On synti vannoa, niin että sitä ei tarvita! Olkaa hyvä ja odottakaa sen aikaa, kun me käymme siellä toimimassa.
— Kuules, Eugenie, emmekö pysähdy ensin tänne alas puhuttelemaan lapsia, sanoi revisorska Homan rouva Falkille.
— Sen me teemme! Tule tänne, poikaseni; mikä sinun nimesi on?
— Albert! vastasi pieni haalistunut kuusvuotias.
— Tunnetko sinä Jeesuksen, poikaseni?