— Tarjoaako nainen pelastusta? kysyi puuseppä, joka keskeytti työnsä. Mistä nainen sitä on saanut? Ehkä teillä on hyväntekeväisyyttäkin, ja nöyryytystä ja ylpeyttä? Hä!
— Te olette raaka ihminen, joka joudutte kadotukseen, vastasi rouva Homan. Rouva Falk kirjotti muistikirjaansa ja sanoi: tuo oli hyvin sanottu.
— Puhukoon hän! sanoi revisorska.
— Me tunnemme tuon! Ehkä naiset haluavat puhua minun kanssani uskonnosta! Minä voin puhua kaikesta! Tietävätkö naiset, että Niceassa oli vuonna 829 kokous, jossa pyhä henki otettiin Schmakhaldinin artikkeleihin.
— Ei, sitä me emme tiedä, hyvä mies!
— Miksis sanot minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä, paitsi Jumala yksin, sanotaan sanassa! Vai niin, vai eivät naiset tiedä mitään Nicean kokouksesta v. 829? Kuinka te silloin tahdotte opastaa toisia, kun ette itse mitään tiedä? No, jos nyt aiotte harjottaa jonkunlaista hyväntekeväisyyttä, niin käyttäkää tilaisuutta hyväksenne, kun minä käännän selkäni, sillä totinen hyväntekeväisyys tapahtuu salassa. Mutta harjottakaa sitä kaikella muotoa lapsiin, sillä he eivät voi puolustautua; elkääkä tulko meidän luo! Antakaa meille työtä, jos haluatte, ja oppikaa työstä maksamaan, niin ei teidän tarvitse juosta ympäri tuolla tavoin! Nuuskaksi, suutari!
— Voipiko kirjottaa näin, Evelyn? kysyi rouva Falk. — "Suurta epäuskoa, nurjuutta…"
— "Paatumusta" on parempi, rakas Eugenie.
— Mitä ne naiset kirjottavat muistiin? Meidän syntejämmekö? Siihen kirja on aivan liian pieni.
— N.s. "työväenyhdistyksen hedelmiä"…