— Tiedätkö, missä Valkeat vuoret ovat?
— Kyllä tiedän! Sinä asut ehkä tuossa paklatussa puutalossa kallion töyräällä?
— Mistä sen tiedät?
— Olen kerran ollut siellä.
— Tunnet ehkä tuon sosialistin Ygbergin, joka tärvelee minulta ihmiset. Minä olen talossa Smithin varaisäntä ja asun vuokratta siitä hyvästä, että kokoan hyyryt; mutta kun he eivät voi maksaa, puhuvat he jonkinlaista pötyä, jota hän on heille opettanut, "työstä ja kapitaalista" ja muusta sellaisesta, jota on roskalehdissä kirjotettu.
Falk vaikeni.
— Tunnetko sinä tuon Ygbergin?
— Tunnen kyllä! Tahdotko nyt koettaa hännystakkia?
Kun Struve oli pukenut hännystakin ylleen, veti hän märän pitkän takkinsa sen päälle, napitti sen leukaan asti, sytytti pureksitun sikarinpätkän, joka nökötti tulitikun päässä — ja meni. Falk valaisi häntä rappusissa.
— Sinulla on pitkä matka kuljettavana, sanoi Falk tehdäkseen hyvästijätön sovinnollisemmaksi.