Minun tehtäväkseni tuli nyt laatia professorien käsityksen mukainen kuva Epäuskosta, toveriksi Uskolle. Ohjelma oli selvä eikä mitään epäilyksiä ollut. Hain itselleni miehisen mallin, sillä mies se täytyi olla; sain kauan hakea, mutta löysin hänet ja luullakseni löysin itse Epäuskon omassa persoonassaan — ja onnistuin — mainiosti! Siellä seisoo nyt näyttelijä Falander alttarin vasemmalla puolella, kädessään mexikolainen Ferdinand Cortez näytelmästä lainattu kaari ja yllään ryövärin viitta Fra Diavolosta; mutta kansa sanoo, että Epäusko siinä laskee aseensa Uskon edessä, ja konrahtirovasti, joka piti vihkimäsaarnan, puhui niistä ihanista lahjoista, joita Jumala joskus voi ihmiselle antaa ja nyt erikoisesti minulle, ja kreivi, jonka luona söimme vihkimäpäivälliset, selitti, että olin tehnyt mestariteoksen, jota aivan hyvin voi verrata muinaisaikaisiin (joita hän oli nähnyt Italiassa), ja eräs ylioppilas, joka oli kotiopettajana kreivin luona, käytti tilaisuutta saadakseen painattaa ja jakaa runon, jossa hän selvitteli ylevän kauneuden käsitettä ja loi historiallisen katsauksen pirutaruihin.
Nyt olen minä kuten todellisesti itsekäs ihminen puhunut itsestäni! Mitä sanoisin Lundellin alttaritaulusta? Se on tämän näköinen: Kristus (Rehnhjelm) taustalla ristinpuussa, vasemmalla paatunut ryöväri (minä; — se lurjus oli tehnyt minut vielä todellisuuttakin rumemmaksi); oikealla katuva ryöväri (Lundell itse katsoen tekopyhillä silmillään Rehnhjelmiin); ristin juurella Maria Magdaleena (Mari, tiedäthän, olkapäät ja rinta pitkälle paljaina); roomalainen sotilas (Falander) hevosen selässä (lautamies Olssonin eskvadroonan astuja).
En voi selittää sitä kauheata vaikutusta, jonka sain, kun saarnan jälkeen peite putosi ja kaikki nämä tutut kasvot korkealta paikaltaan alttarin luota tuijottivat seurakuntaan, joka hartaana kuunteli papin suuria sanoja taiteen ylevästä merkityksestä, varsinkin silloin kun se palvelee uskontoa. Minun edestänikin putosi silloin peite, joka paljasti paljon, paljon, ja mitä sittemmin olen ajatellut uskosta ja epäuskosta, sen saat joskus kuulla; mitä mietin taiteesta ja sen ylevästä tehtävästä, sen puen esitelmään, jonka pidän jossain julkisessa huoneistossa heti, kun tulen kaupunkiin.
Että Lundellin uskonnollinen tunne on ollut hyvin korkeassa kurssissa näinä "kalleina" päivinä voit arvata. Hän on verrattain onnellinen äärettömässä itsepetoksessaan eikä tiedä olevansa aika veitikka.
Nyt olen luullakseni puhunut tärkeimmistä asioista ja loput selitän suullisesti, kun tapaamme. Siihen asti hyvästi ja voi hyvin.
Tosi ystäväsi
Olle Montanus.
P.S. Unohdin puhua antikvaarisen tutkimishistorian loppuun asti. Se päättyi siten, että vaivastalon Janne, joka lapsuudestaan muisti, minkänäköisiä kuviot olivat, selitti, että niitä oli ollut kolme, nimeltään: Usko, Toivo ja Rakkaus, ja koska Rakkaus oli suurin (Math. 12:s ja 9:s), niin oli sen paikka ollut alttarin yläpuolella. Ukkonen oli iskenyt siihen ja Uskoon 1810-luvulla. Kuviot oli hänen isänsä, joka oli ollut laivanikkarina Karlskronassa, tehnyt. Sama.
Luettuaan tämän kirjeen asettui Falk kirjotuspöytänsä ääreen, tarkasti, että lamppu oli hyvin täytetty, sytytti piipun ja otti pöytälaatikosta esiin käsikirjotuksen ja istuutui kirjottamaan.