Borg laski raskaan kätensä hänen kaljulle päälaelleen sanoen:
— Vaiti, myyrä!
— Mihinkä seuraan olenkaan joutunut; minä sanon teille, hyvät herrat, että en ole tottunut tällaiseen ja olen liian vanha saamaan sellaista kohtelua kuin mikäkin poika, sanoi Struve vapisevalla äänellä, unohtaen tavaksi ottamansa hyvänluontoisuuden.
Borg, joka nyt oli ravittu, nousi pöydästä sanoen:
— Hyi helvetti, millaista seuraa! Maksa sinä tämä, Iisakki, niin saat minulta sitten; minä menen edeltä!
Hän otti päällystakin ja hatun ylleen, kaatoi juomalasin täyteen punssia, terästi sitä konjakilla, tyhjensi sen yhdellä siemauksella, sammutti sivumennessään pari kynttilää, rikkoi muutamia laseja, pisti kourallisen sikareja ja tulitikkulaatikon taskuunsa ja hoippuroi ulos.
— Vahinko, että tuollainen nero juopottelee, sanoi Levi hartaasti.
Minuutin päästä oli Borg taasen huoneessa, meni ruokapöydän luo, otti kynttiläjalan ja sytytti sikarin, puhalsi savun Struven silmille, pisti kielen ulos suustaan näyttäen poskihampaansa, sammutti kynttilät ja meni. Levi makasi mahallaan huutaen ihastuksesta.
— Mihin hylkiöseuraan sinä suvaitset minut viedä? kysyi Falk vakavasti.
— Veli hyvä, hän on nyt humalassa, mutta hän on sotilaslääkärin ja professorin poika…