— Minä en kysynyt, kuka on hänen isänsä, vaan mikä hän on itse, mutta nyt sinä vastasit, miksi annat tuollaisen koiran polkea itseäsi! Voitko vastata siihen kysymykseen, miksi hän seurustelee kanssasi?
— Pyydän päästä kaikista tuhmuuksista, sanoi Struve ylevästi.
— Niin, pyydä vaan päästä kaikista maailman tuhmuuksista, mutta pidä ne!
— Kuinka voit, veli Levi? sanoi Struve mairittelevasti; sinä olet niin totinen!
— On sentään suuri vahinko, että sellainen nero kuin Borg juo niin kauheasti.
— Miten ja milloin hänen neronsa ilmenee? kysyi Falk.
— Voi olla nero, vaikka ei kirjotakaan runoja, sanoi Struve pisteliäästi.
— Sen kyllä uskon, sillä runojen kirjottaminen ei edellytä mitään neroa — yhtä vähän kuin sekään, että on elukka, sanoi Falk.
— Maksammeko nyt? sanoi Struve ja sai asiaa mennä ulos.
Falk ja Levi maksoivat. Kun he tulivat ulos, satoi vettä ja taivas oli musta, kaasuvalo kaupungista vain heijastui punaisena pilvenä etelässä. Vuokravaunut olivat ajaneet kotiin ja täytyi siis nostaa takinkaulukset pystyyn ja kävellä. He eivät päässeet keilarataa edemmäs, ennenkuin kuulivat kauhean parkaisun ylhäältä ilmasta.