— Vietävä! kuului heidän päittensä päältä ja samalla näkivät he Borgin keinuvan korkeimman lehmuksen latvaoksilla. Oksa taipui maahan päin, mutta kohosi seuraavassa silmänräpäyksessä, suunnattomassa kaaressa.
— Oo, se on suurenmoista! karjui Levi. Se on suurenmoista!
— Sellainen huimapää, hymyili Struve, ylpeillen suojatistaan ja nosti pystyyn takinkauluksen.
— Tule tänne Iisakki, ärjäsi Borg ilmasta, tule, juutalaispoika, niin lainaamme toisiltamme rahoja.
— Paljoko tahdot? kysyi Levi heiluttaen lompakkoa.
— Minä en koskaan lainaa vähempää kuin viisikymmentä.
Seuraavassa silmänräpäyksessä oli Borg alhaalla puusta ja pisti setelin taskuunsa.
Sitten otti hän päällystakin yltään.
— Pane päällesi! sanoi Struve käskevästi.
— Pitääkö minun panna päälleni! Mitä sinä sanot! Käsketkö sinä minua?
Hä! Sanotko sinä, että minun pitää? Sanotko! Tahdotko tapella!