— Sinä pelästytät minua! Vakoiletko sinä meitä?
— Miksi sitä tekisin? Minähän tunnen teidän suhteenne ja suosin sitä kaikin puolin! Ja mistä tiedän, että se tapahtui tiistaina 6 päivänä heinäkuuta, johtuu siitä, että olet sen niin monesti sanonut.
— Se on totta, se!
Seurasi pitkä äänettömyys.
— Ihmeellistä, katkaisi Rehnhjelm viimein vaitiolon, kuinka onni voi tehdä ihmisen surumieliseksi; minä olen tänä iltana niin levoton ja tahtoisin kernaasti saada Agneksen seuraan. Mennäänkö pikkuhuoneisiin ja lähetetään sana hänelle? Voihan hän sanoa, että on tullut matkustavaisia kaupunkiin.
— Sitä hän ei koskaan sanoisi; hän ei voisi valehdella!
— Oo, ei se niin vaarallista ole! Kaikki naiset sitä voivat!
Falander tarkasti Rehnhjelmiä tavalla, jonka tarkotusta tämä ei voinut ymmärtää; sitten sanoi hän:
— Käyn ensin katsomassa, ovatko pikkuhuoneet vapaana, niin saa asia riippua siitä!
— Oli menneeksi!