— Mitä notario tarkottaa sanalla adekvaatti? Aristoteles ei muistaakseni käytä sitä sanaa metafysikassaan.
Täydellinen hiljaisuus vallitsi huoneessa ja saattoi tuntea, että tässä oli taistelu Lill-Jansin ja kustavilaisuuden välillä. Äänettömyys tuli pitemmäksi kuin oli toivottu, sillä Ygberg ei tuntenut Aristotelesta ja olisi ennemmin kuollut kuin myöntänyt sen. Ollen hidas tekemään johtopäätöksiä, ei hän huomannut sitä aukkoa, jonka Falk oli jättänyt, mutta sen huomasi Olle ja hän sieppasi lauaistun Aristoteleen, tarttui siihen molemmin käsin ja viskasi sen takaisin vastustajaansa.
— Vaikka olen oppimaton, uskallan minä kuitenkin ihmetellä, tokko tuomari on kumonnut vastustajansa todisteet. Luulen, että sanan adekvaatti voi asettaa määräykseksi loogillisessa päätelmässä ja että se sinä voi ollakin, huolimatta, siitä ettei, Aristoteles mainitse tuota sanaa metafysikassaan. Olenko oikeassa, hyvät herrat? En tiedä! Minä olen oppimaton mies, ja tuomari on näitä asioita tutkinut.
Hän oli puhunut silmät puoleksi ummessa; nyt hän sulki ne kokonaan ja näytti hävyttömän vaatimattomalta.
— Olle on oikeassa, mutistiin joka puolelta.
Falk tunsi, että tässä on tartuttava asiaan rautakourin, jos mieli pelastaa Upsala-kunnia; hän teki filosofisella korttipakalla tempun, ja sai esille ässän.
— Herra Montanus on kieltänyt ylälauseen eli aivan yksikertaisesti sanonut nego majorem! Hyvä! Minä selitän taasenkin, että hän on tehnyt itsensä syypääksi posterius priukseen; hän on, kun hänen piti tehdä sarvipäätelmä, eksynyt ja tehnyt päätelmän ferioquen mukaan, sen sijaan että olisi tehnyt barbaran; hän on unohtanut kultaisen säännön: Caesare Camestres festino barocco secundo ja siksi hänen päätelmästään tuli limitatiivinen! Enkö ole oikeassa, hyvät herrat!
— Aivan oikeassa, aivan oikeassa, vastasivat kaikki muut, paitsi molemmat filosofit, jotka eivät koskaan olleet pidelleet käsissään logikkaa.
Ygberg näytti siltä, kuin olisi puraissut hampaansa naulaan, ja Olle irvisteli aivankuin olisi saanut nuuskaa silmiinsä; mutta ollen ovela mies, oli hän huomannut vastustajansa menettelytavan. Hän siis nopeasti päätti olla vastaamatta kysymykseen ja puhua jostain muusta. Hän siis etsi muististaan esiin kaiken, mitä oli oppinut ja kuullut, alkaen selostamalla Fichten tiedeoppia, jota Falk äsken oli kuunnellut lauta-aidan läpi, ja se kesti suuren osan aamupäivää.
Sill'aikaa maalaili Lundell, kärisyttäen märkää puupiippuaan. Malli oli nukahtanut rikkonaiselle tuolille ja hänen päänsä painui yhä alemma ja alemma, kunnes se kahdentoista aikaan riippui polvien välissä, joten matematikko olisi voinut laskea, milloin se joutuisi maan keskipisteeseen.