Sellén istui avoimessa ikkunassa nauttien, ja Falk parka, joka oli uneksinut saavansa loppumaan tuon onnettoman filosofian, oli pakotettu viskaamaan vastustajiensa silmille kokonaisia kourallisia filosofista nuuskaa. Kidutus olisi ollut rajaton, ellei mallin painopiste vähitellen olisi siirtynyt tuolin arimmalle puolelle, niin että tuoli meni rytisten rikki ja parooni putosi lattialle, jolloin Lundell sai tilaisuuden purkaa sappeaan juoppouden synnistä ja sen surkeista seurauksista sekä itselle että muille, joilla jälkimmäisillä hän tarkotti itseään.
Falk, joka halusi pelastaa hämille joutuneen nuorukaisen pulasta, kiirehti tekemään kysymyksen, joka saattoi vetää puoleensa mitä yleisintä mielenkiintoa.
— Missä herrat aikovat syödä päivällistä tänään?
Syntyi sellainen hiljaisuus, että kuuli kärpästen surinan; Falk ei tiennyt polkeneensa viidelle liikavarpaalle yht'aikaa. Lundell katkaisi äänettömyyden. Hän ja Rehnhjelm söisivät Padassa, kuten tavallista, sillä siellä oli heillä luottoa; Sellen ei tahtonut siellä syödä, koska ei ollut tyytyväinen ruokaan, eikä hän vielä ollut päättänyt missä syödä, jota valhetta sanoessaan hän heitti kysyvän, huolestuneen katseen malliin. Ygbergillä ja Montanuksella "oli paljon työtä", joten eivät tahtoneet "tärvellä päiväänsä pukeutumalla ja menemällä kaupunkiin", vaan aikoivat hankkia täältä itselleen jotakin; mitä se olisi, sitä he eivät sanoneet.
Sitten alkoi pukeutuminen, johon pääasiallisesti kuului peseytyminen ulkona vanhan puutarhakaivon luona. Sellen, aina kuitenkin keikari, oli kaappisängyn alle piilottanut sanomalehtipaperin, josta hän otti esille paperisia kauluksia, kalvostimia ja edustoja, sitten könötti hän pitkän aikaa polvillaan kaivon aukon edessä, nähdäkseen solmita ruskeanviheriäisen silkkinauhan, jonka oli saanut joltakin tytöltä, ja laittaakseen tukkansa erikoisella tavalla; kun hän sitten oli hangannut kenkiään takkiaisen lehdellä, harjannut hatun takkinsa hihalla, pistänyt hyasintin napinreikään ja ottanut esille kaneliruokonsa, oli hän valmis. Hänen kysymykseensä, tulisiko Rehnhjelm pian, vastasi Lundell, ettei hänellä ole vielä muutamaan tuntiin aikaa, hänen piti auttaa häntä, Lundellia, piirustamisessa ja Lundellin oli tapana aina piirustaa kello kahdentoista ja kahden välillä. Rehnhjelm oli alistuvainen ja totteli, vaikka hänen oli vaikeata erota ystävästään Sellénistä, josta hän piti, jota vastoin tunsi ehdotonta vastenmielisyyttä Lundellia kohtaan.
— Joka tapauksessa illalla tavataan Punaisessa Huoneessa? sanoi Sellén lohduttavasti, ja siitä kaikki olivat yhtä mieltä, filosofitkin ja siveellinen Lundell.
Kaupunkimatkalla kertoi Sellén ystävälleen Falkille kaikellaisia läheisiä seikkoja, mitkä koskivat Lill-Jansin uutisasukkaita ja joista kävi selville, että hän itse oli rikkonut välit akatemian kanssa, koska oli eri mielipidettä taiteesta; hän tiesi itsellään olevan taipumuksia ja onnistuisi, vaikka siihen ehkä menisi jonkun aikaa ja vaikka oli tavattoman vaikeata saavuttaa nimeä, ennenkuin oli saanut kuninkaallisen mitalin. Luonnollisiakin esteitä oli hänen tiellään; hän oli syntynyt Hallannin metsättömällä rannikolla, oli oppinut rakastamaan sen luonnon suuruutta ja yksinkertaisuutta; yleisö ja arvostelu pitivät nykyään yksityiskohdista, pikkuseikoista, ja siksi hän ei saanut myydyksi hänhän kyllä voisi maalata kuten nuo toisetkin, mutta sitä hän ei tahtonut.
Lundell sitävastoin, hän on käytännöllinen mies — Sellén lausui aina sanan käytännöllinen vissillä halveksumisella. — Hän maalasi kansan maun ja toivomusten mukaan; häntä ei koskaan vaivannut haluttomuus; hän oli tosin jättänyt akatemian, mutta salaisista, käytännöllisistä syistä eikä hän ollut rikkonut välejään sen kanssa, vaikka hän komeili kertomalla siitä. Hän elätti itseään aika hyvin piirustamalla kuvalehtiin ja onnistuisi varmasti vielä joskus, huolimatta vähäisistä lahjoistaan, suositusten ja varsinkin juonien avulla, joita oppi Montanukselta, joka jo oli tehnyt muutamia suunnitelmia, joita Lundell menestyksellä oli käyttänyt hyväkseen — ja Montanus — hän oli nero, vaikka oli niin hirveän epäkäytännöllinen.
Rehnhjelm oli muinoin varallisuudestaan kuuluisan miehen poika Norrlannista. Isä oli omistanut suuren maatilan, joka lopulta oli joutunut pois häneltä, hoitajan käsiin. Nyt tuo vanha ylimys oli jotensakin köyhä ja hänen toivomuksensa oli, että poika ottaisi hänen entisyydestään oppia ja rupeamalla pehtoriksi hankkisi huonekunnalle sen omaisuuden takaisin, ja siksi poika nyt kävi Kauppaopistoa, oppiakseen maatalouskirjanpitoa, jota hän inhosi. Hän oli kiltti poika, mutta vähän heikko ja antoi Lundellin johtaa itseään, tämän, joka ei vähäksynyt ottaa siveellisyyssaarnoistaan ja suojeluksestaan korvausta luonnossa.
Sillä aikaa olivat Lundell ja parooni ryhtyneet työhön, jota tehtiin siten, että parooni piirusti ja mestari makasi kaappisängyssä valvoen työtä, s.o. tupakoi.