— Ei, sitähän minä aina olen sanonut! — Kuulkaa, ehkä saa luvan tarjota lasin hyvää portviiniä?

— Kiitän, herra tukkukauppias, mutta periaatteeni on, etten koskaan juo työtä tehdessäni…

— Se on aivan oikein! Minä kunnioitan sitä periaatetta — kunnioitan aina periaatteita — varsinkin kun olen aivan samaa mieltä!

— Mutta kun en ole työssä, silloin juon mielelläni lasin.

— Samaten kuin minäkin — aivan kuin minä.

Kello löi puoli yksi. Falk kimmahti seisoalleen.

— Suokaa anteeksi, minun täytyy hetkeksi poistua asioilleni, mutta palaan pian!

— Kaikella muotoa! Asiat ennen kaikkia.

Falk pukeutui ja meni; Lundell oli yksin konttorissa.

Hän sytytti sikarin ja asettui katselemaan muotokuvaa. Se, joka nyt olisi tarkastellut hänen kasvojaan, ei olisi voinut nähdä hänen ajatuksiaan, sillä hän oli jo oppinut niin paljon elämisen taitoa, ettei hän ilmaissut yksinäisyydellekään ajatuksiaan, niin, hän pelkäsi ilmaista niitä omalle itselleenkään.