— Oli se, ja sinä saat kyllä sanomalehdet niskaasi!
— Se on ikävää se! Ja minusta kaikki oli niin selvää! Mutta oli sentään suloista saada hieman korventaa heitä!
— Sinä vahingoitat asiaasi tuolla tavalla etkä voi enää koskaan päästä esiin!
Olle huokasi.
— Mitä Herran nimessä sinulla oli Kaarle XlI:nnen kanssa tekemistä? Se oli pahinta kaikesta!
— Elä kysy! Minä en tiedä mitään!
— Rakastatko sinä vielä työmiestä? jatkoi Olle.
— Minä surkuttelen häntä, joka antaa onnenonkijain viedä itseään harhaan, enkä minä koskaan jätä hänen asiaansa, sillä hänen asiansa on lähiajan kysymys eikä koko teidän politiikkanne ole siihen nähden penninkään arvoista!
Olle ja Falk vaelsivat pitkin katuja ja tulivat pian kaupunkiin, kävelivät Lilla Nygatanilla, jossa menivät kahvila Naplekseen.
Kello oli nyt 9 ja 10 välillä ja kahvila oli melkein tyhjä. Siellä istui vain yksi ainoa vieras tiskin luona olevan pöydän ääressä. Hän luki erästä kirjaa tytölle, joka istui vieressä ommellen. Ryhmä näytti hyvin sievältä ja kodikkaalta, mutta mahtoi tehdä voimakkaan vaikutuksen Falkiin, sillä hän teki äkillisen liikkeen ja hänen kasvonilmeensä muuttui.