— Sellén! Sinäkö täällä! Hyvää iltaa, Beda! sanoi Falk teeskennellyn sydämellisesti, mikä hänelle oli hyvin vierasta, ottaessaan nuorta tyttöä kädestä.
— Kas, veli Falk, sanoi Sellén. Löytääkö veli tännekin! Aavistin jotain olevan tekeillä, koskapa näemme toisiamme niin harvoin Punaisessa Huoneessa.
Falk ja Beda vaihtoivat silmäyksen. Nuorella tytöllä oli hieno ulkomuoto ollakseen tällaisessa paikassa; hienot, älykkäät kasvot, joista kuvastui suru; solakka vartalo, jonka viivat olivat vallattomat, mutta kainot; silmät kulmautuivat vähän ylöspäin ikäänkuin tähystäen taivaalta onnettomuutta, mutta osasivat muuten leikkiä kaikkia niitä leikkejä, mitä hetkellinen luonne kulloinkin osaa keksiä.
— Kylläpä sinä olet totinen! sanoi hän Falkille katsoen neulettaan.
— Olen ollut vakavassa kokouksessa, sanoi Falk punastuen kuin tyttö.
Mitä te luitte?
— Minä luin Faustin Omistelmuksen, sanoi Sellén, ojentaen kätensä leikkiäkseen Bedan neuleella.
Synkkä varjo nousi Falkin otsalle. Keskustelu kävi väkinäiseksi ja sietämättömäksi. Olle istui vaipuneena mietteisiin, jotka näyttivät koskevan itsemurhaa.
Falk pyysi sanomalehden ja sai "Lahjomattoman". Yht'äkkiä hän hoksasi, ettei hän ole muistanut katsoa, mitä se on kirjottanut hänen runoistaan. Hän avasi lehden ja vilkasi kolmannelle sivulle; sieltä hän löysi mitä etsi. Siinä ei ollut kohteliaisuuksia, mutta ei törkeyksiäkään, sillä arvostelu oli kirjotettu todellisella ja syvällä mielenkiinnolla. Arvostelijan mielestä ei Falkin runous ollut parempaa eikä huonompaa kuin muidenkaan samanaikuisten, vaan yhtä itsekästä ja merkityksetöntä; se kosketteli ainoastaan kirjailijan yksityisiä asioita; luvattomia suhteita, luuloteltuja tai todellisia, kiemaili pikkusynneillä, mutta ei suuria surrut: se ei ollut rahtuakaan parempaa kuin englantilainen toalettirunous, ja kirjailija olisi aivan hyvin voinut panna teräspiirroksen itsestään kirjan alkuun, niin olisi teksti ollut kuvitettukin y.m. Nämä yksinkertaiset totuudet tekivät syvän vaikutuksen Falkiin, joka oli ainoastaan lukenut Harmaanviitan, Struven kirjottaman ostokehotuksen ja Punahilkan persoonallisesta hyväntahtoisuudesta lähteneen arvostelun. Hän jätti lyhyesti hyvästi ja nousi lähteäkseen.
— Joko sinä menet? kysyi Beda.
— Jo! Tavataanko huomenna?